Sarjakuvia

Kei Sanbe: Poissa 7 & 8

Punainen jättiläinen, 2019
Suom. Taavi Suhonen

Pitkästä tajuttomuudesta herännyt Satoru toipuu vähitellen. Fyysinen kunto palautuu sinnikkään kuntoutuksen tuloksena, mutta palaako muisti? Muistoja kyllä on, mutta Satorun on vaikea tietää mitkä muistot ovat aitoja. Viimeisessä osassa Satoru osallistuu äitinsä ja Kumin kanssa vuotuiseen tapahtumaan, jossa on luvassa erilaisia tehtäviä, ruokaa ja ilotulitus. Juhlijoiden joukossa on kuitenkin myös eräs vaarallinen henkilö.

Poissa oli minulle erittäin hyvin sopiva sarja. Pidin alusta asti tarinan ideasta sekä kuvituksesta. Myönnän senkin että sarjan lyhyys on vaikuttanut positiivisesti lukukokemukseen, koska olen alusta asti tiennyt tarinan päättyvän varsin kohtuullisessa ajassa.

Poissa-sarjaan on tulossa vielä ainakin yksi osa, mutta nähdäkseni sarja saa jo kahdeksannessa osassa ihan pätevän loppuratkaisun. Mielenkiinnolla odotan, mitä viimeisessä osassa tapahtuu.

-------------------------------------------------------------------

Jean-Yves Ferri: Vercingetorixin tytär
Egmont kustannus 2019, 48s.
Piirrokset: Didier Conrad
Suom. Mirka Ulanto

Asterix on ollut yksi sarjakuvasuosikeistani lapsesta asti. Uusimpia seikkailuja vaivaa kuitenkin jonkinlainen epämääräinen ponnettomuus.

Vercingetorixin tytär on vähän laiskanlainen seikkailu, jossa ei hirveästi seikkailla eikä edes sanailla nasevasti. Voittamattomien gallialaisten kylään tuodaan Vercingetorixin tytär, jota pitäisi paitsi suojella petturivakoilijalta ja roomalaisilta, myös vahtia, sillä tytöllä on tapana karkailla. Tietysti tytär karkaa ja sitten hänet käydään pelastamassa ja loppu hyvin kaikki hyvin: villisikaa ja juotavaa kaikille muille, paitsi Trubadurixille.

Conradin piirrostyyli on erittäin mainio, mutta edes laadukas piirrostyö ei pelasta vetelää tarinaa.

-------------------------------------------------------------------

 

John Allison: By Night
Piirrokset: Christine Larsen
Boom! Box 2019, 112s.

John Allisonin kirjoittaman By Night (vol. 1) -albumin nappasin kirjastosta lainaan puhtaasti siksi, että rakastan Giant Daysia. By Nightiin en rakastunut ollenkaan.

Jane ja Heather ovat ilmeisesti olleet aikaisemmin ystäviä, mutta high schoolin jälkeen tiet ovat vieneet erilleen. Eräänä päivänä Heather ilmestyy Janen työpaikan portaille ja kohta he ovatkin tutkimassa paikallisen firman tiloja, salaa tietenkin. He löytävät eriskummallisen projektorin, joka avaa portaalin toiseen maailmaan.

Sinänsä herkullinen idea ei ehdi tässä albumissa kehittyä juuri mihinkään. Myöskään tarinan hahmot eivät oikein toimi. Janen ja Heatherin välit ovat oudot, eivätkä Janen työkaveri tai Heatherin isä tahdo oikein lunastaa paikkaansa kokonaisuudesta. Latteaa oli.

Kesän sarjakuvia

Lukujumittamiseni on koskenut myös sarjakuvia, mutta jonkin verran niitäkin on tullut luettua. Tässä pikakatsaus niihin:

Liv Strömquist: Einsteinin vaimo
Sammakko 2019, 139s.
Suom. Helena Kulmala

Liv Strömquistin aiemmat albumit ovat olleet loistavia ja luonnollisesti odotin samaa tasoa tältä Einsteinin vaimoltakin. Mutta nyt ei kyllä vakuuttanut. Kirjan tarinat ovat jotenkin liian sekalaisia ja jäävät turhauttavan pinnallisiksi.

Pettymys, mutta kansikuva on kyllä loistava.

---------------------------------------------------------

Kei Sanbe: Poissa 5 ja 6

Punainen jättiläinen 2019
Suom. Taavi Suhonen

Poissa-sarjan viides osa tuntui vähän tylsältä väliosalta, mutta kuudennessa osassa meno onkin jo aivan toisenlainen.

Satoru saa selville murhaajan henkilöllisyyden, mutta joutuu välittömästi itse hengenvaaraan. Silloin kun takaumaa toivoisi, sitä ei tulekaan ja Satoru joutuu kulkemaan pitkän matkan päästäkseen takaisin.

---------------------------------------------------------

Hanna Gustavsson: Yölapsi
Sammakko 2019, 188s.
Suom. Elias Lahtinen

14-vuotias Ingrid haluaa olla rauhassa, katsoa pornoa ja masturboida. Myös musiikki kiinnostaa, koulu ei niinkään.

Hanna Gustavssonin esikoisalbumi Yölapsi on piirrosjäljeltään karuhkon rosoinen, mutta tyyli sopii kyllä oivallisesti tarinaan. Tarinaa ei voi mieltää kasvukertomukseksi, sillä Ingridissä ei ole havaittavissa kasvua.


En osaa tarkasti sanoa mikä tässä tökki, mutta selkeästi se jokin oli Ingridissä itsessään.

---------------------------------------------------------

Mariko Tamaki: Laura Dean
Keeps Breaking Up with Me
First Second 2019, 289s.

Laura Dean Keeps Breaking Up with Me kertoo epäterveestä on-off-suhteesta, jossa toinen kärsii kun toinen huitelee menemään miten lystää. Hankala "parisuhde" vie paljon energiaa ja huomiota, jopa niin paljon, ettei muille ystäville tahdo löytyä aikaa.

Tarina on hyvin todentuntuinen ja uskottava. Vaikka tässä kirjassa pariskunnan molemmat osapuolet ovat naisia, ongelmat ja kipukohdat pätevät myös toisenlaisiin pariskuntiin.

Sivusta tai jälkeenpäin on helppo huudella ohjeita, pudistella päätään ja kehottaa irtautumaan huonosta suhteesta. Tunteet eivät vain ole niin helposti muokattavissa, vaikka järki sanoisikin muuta kuin sydän.

---------------------------------------------------------

Kaoru Mori: Aron morsiamet 11
Punainen jättiläinen 2019, 192s.
Suom. Antti Valkama

Minulta oli mennyt ohi tiedotukset Aron morsianten uudesta osasta, mutta onneksi huomasin sen kaupan lehtihyllyssä.

Tässä osassa ainoa negatiivinen asia on se, että tässä keskitytään Smithin ja Talasin tarinaan: kuinka Talas pääsi aavikolta Ankaraan ja jatkuuko heidän matkansa yhdessä vai omia teitään. Pienenä sivutarinana kerrotaan Smithin taskukellon tarina.

Piirrostyyli on yhtä ihastuttavan yltäkylläistä kuin aiemminkin.

---------------------------------------------------------

Thi Bui: The Best We Could Do
Abrams ComicArts 2018, 329s.

The Best We Could Do kertoo Thi Buin perheen tarinan siitä, kuinka Vietnamilaisperhe päätyi venepakolaisina Amerikkaan.

Tarina on totta kai mielenkiintoinen ja Thi Buin piirrostyyli on mielestäni hieno. Kerronnallisesti en vain oikein viihtynyt tämän kirjan parissa. Ihan niinkin pieni yksityiskohta kuin Buin ja hänen sisarustensa syntymien kuvaaminen sekalaisessa aikajärjestyksessä tuntui väärältä ratkaisulta.

Maltillinen värimaailma sopii kertomukseen täydellisesti.

Kevään mangaa

Kohei Horikoshi: My Hero Academia 1 ja 2
Sangatsu Manga 2019, 191 ja 207s.
Suom. Antti Valkama

Sain iloisena yllätyksenä My Hero Academian kaksi ensimmäistä numeroa. Izuku on poikkeus muiden joukossa. Lähes kaikilla muilla on jokin supervoima, oikku, mutta häneltä sellainen puuttuu tyystin. Supersankaruus on arkinen juttu, mutta sankareissakin on eroja: jokainen haluaisi mieluiten olla se paras. Izuku kohtaa yhden suurimmista supersankareista, All Mightyn, ja pääsee kuin pääseekin pyrkimään supersankarikouluun.

Esikoinen luki nämä nopeasti ja oli aivan innoissaan. Minulta meni aika paljon kauemmin, sillä toistuvat taistelut tekevät kirjojen yleisilmeen mielestäni sekavaksi ja sotkuisiksi. Sinänsä supersankaritarina oli kiinnostavan erilainen kuin ne, joihin olen tähän mennessä törmännyt.

My Hero Academia ei herättänyt suuremmin mielenkiintoani, mutta jo mainittu lapsi lukee näitä nyt toiseen kertaan ja ilmoitti harkitsevansa koko sarjan hankkimista omaksi.

--------------------------------------------------------

Kei Sanbe: Poissa 4
Punainen jättiläinen 2019, 191s.
Suom. Taavi Suhonen

Poissa-sarjan neljäs osa taas oli kovastikin mieluista luettavaa.

Satoru on palannut uudestaan lapsuuteensa. Hän aikoo jälleen pelastaa koulutoverinsa murhaajalta ja korjata muutaman muunkin vääryyden. Tällä kertaa Satorun muuttunut olemus ei jää kaikilta huomaamatta ja yllättäen Satoru saa myös apua yritykseensä.

Yllätyin siitä, kuinka tämä osa loppui lähes seesteisesti. Ei minkäänlaista jännitysmomenttia! Hetken jo luulin sarjan loppuvan kokonaan, mutta jatkoa on luvassa ainakin viiden osan verran. Jännä nähdä, kuinka paljon Satoru onnistui asioita muuttamaan tällä kertaa.

Piirrostyyli on miellyttävää ja tarinassa pysyy hyvin mukana.

Mangaa

Kei Sanbe: Poissa 3
(Boku dake ga inai machi 3, 2013)
Punainen jättiläinen 2019, 208s.
Suom. Taavi Suhonen

Satoru yrittää tehdä kaikkensa menneisyydessä, jotta saisi pelastettua useamman ihmisen hengen. Asiat eivät kuitenkaan etene toivotulla tavalla ja yhtäkkiä Satoru huomaa olevansa jälleen äitinsä kuolemaa seuranneessa tilanteessa. Satorun on pysyttävä piilossa, mutta samalla pitäisi yrittää muuttaa tapahtumia parempaan suuntaan.

Poissa-sarjan tunnelma on melkein epätoivoinen, eikä lukiessa malta pitää taukoja. Satorun takaumien hallitsemattomuus tekee kaikesta vielä ahdistavampaa, kun koskaan ei voi tietää, saako Satoru uuden mahdollisuuden vai ei.

Tietysti osa loppuu kutkuttavaan cliffhangeriin ja seuraava osa ilmestyy vasta huhtikuun loppupuolella! Kääk!

Hiromu Arakawa: Fullmetal alchemist 5-7
Sangatsu manga 2018

Suom. Juha Mylläri

Fullmetal alchemistista olen pitänyt alusta asti, mutta näistä kolmesta viimeisimmästä osasta olen tykännyt tähän mennessä eniten. 

Viidennessä osassa Alphonse ja Edward matkaavat Winryn kanssa kaupunkiin, joka on automail-proteesien keskus. Winry on aivan onnensa kukkuloilla saadessaan tutustua kaikkiin upeisiin virityksiin. Kuudennessa osassa pojat menevät tapaamaan alkemian opettajaansa. Samalla muistellaan menneitä niin, että lukijakin pääsee näkemään veljekset pikkupoikina ja todistamaan niitä tapahtumia, joiden seurauksena Al muuttui lapsesta jättihaarniskaksi. Seitsemännessä osassa Al kidnapataan. Sieppaajat ovat epämääräistä väkeä, joista osa on ihmisen ja jonkin eläimen yhdistelmiä, mutta yksi väittää olevansa homunculus, keinoteikoinen ihminen.

Kaikissa osissa on taisteluita, tai vähintäänkin vauhdikkaita takaa-ajoja. Myös huumoria on ripoteltu sopivasti sinne tänne kaiken toiminnan jä jännityksen sekaan. 

Suosikkini hahmoista on Al, jonka melko keskeisestä roolista seitsemännessä osassa olin oikein ilahtunut.

Poissa 2

Kei Sanbe: Poissa 2
(Boku dake ga inai machi 2, 2013)
Punainen jättiläinen 2018, 193s.
Suom. Taavi Suhonen

Poissa sarjan ensimmäisen osan lopussa tapahtuu jotakin sellaista, minkä 29-vuotias Satoru haluaa ehdottomasti perua. Satorulla on hallitsematon kyky elää jokin tilanne uudestaan ja uudestaan, kunnes hän on muuttanut asioiden kulkua siten, että uusi toimintatapa pelastaa jonkun hengen. Satoru ei pysty valitsemaan, mitä tilanteita hän muuttaa, mutta tällä kertaa hän haluaa muutosta niin paljon, että hän huomaa olevansa aika kaukana menneisyydessä. Mitä kaikkea hänen on muutettava, jotta parinkymmenen vuoden päästä ei tapahtuisi sitä, mikä tapahtui?

Sarjan idea on todella kiinnnostava, samoin toteutus. Tämä on piinaava ja ahdistava tarina, jota lukiessa tulee mietittyä myös sitä, osaisiko itse tehdä mitään toisin, jos vastaavaan tilanteeseen joutuisi. Ja jos osaisi, millaiseksi nykyhetki muovautuisi?

Edelleen pidän piirrosjäljestä, tarinan sulavasta etenemisestä ja ruutujaon vaihteluista. Seuraavaa osaa odotan jo kovasti.

Poissa (Erased 1)

Kei Sanbe: Poissa
Erased 1
Punainen jättiläinen 2018, 196s.
Suom. Taavi Suhonen

29-vuotias Satoru on pitsalähettinä toimiva sarjakuvataiteilija. Hän ei menesty kummassakaan työssään sen paremmin kuin sosiaalisissa tilanteissa. Satorulla on erikoinen kyky tai vaiva: toisinaan hän kokee eräänlaisia takaumia ja elää jonkin hetken uudestaan ja uudestaan. Aika lähtee etenemään vasta sitten, kun Satoru on muuttanut tapahtumien kulkua jollakin tavalla. Takaumia alkaa tulla entistä useammin, eikä Satorukaan pysty huomaamaan aivan kaikkea. Vähitellen Satoru alkaa myös muistaa lapsuudestaan asioita, jotka on jostain syystä unohtanut kokonaan.

Poissa ilmaantui postilaatikkooni täysin yllättäen. Kansikuvan perusteella tämä näyttää lapsille suunnatulta kertomukselta, mutta takakannessapa kököttääkin 14-vuoden suositusikäraja. Tarina on kiinnostava ja pidän siitä, kuinka luontevasti kerronta etenee. Takaumat on kuvattu onnistuneesti ja tunnelma tiivistyy painostavaksi hallitusti hiipien.

Pidän Kei Sanben piirrostyylistä ja ruutujakojen vaihtelusta. Poissa on koukuttava sarjan avaus, jonka loppukohtaus yllättää.