Selvät sävelet, Jeeves

P.G. Wodehouse: Selvät sävelet, Jeeves
Jeeves tarinoita 6
Teos 2017, 445s.
Suom. Kaisa Sivenius

Tämä blogiteksti voisi alkaa sellaisella ihastuneella huokauksella, josta heti kuulisi, että voi miten oli ihanaa tavata jälleen vanhoja tuttuja.

P.G. Wodehousen Jeeves-tarinat ovat aina yhtä ilahduttavia ja niillä on minuun piristävä vaikutus. Lukiessa näen tietenkin Jeevesin Stephen Fryna ja Bertie Woosterin Hugh Lauriena ja nautin suuresti tästä päänsisäisestä televisio-ohjelmasta.

Selvät sävelet, Jeeves on kuudes Jeeves-tarinoita sarjan kirja. Kahdeksassa novellissa ja yhdessä pienoisromaanissa Bertie onnistuu järjestämään itsensä pulaan jos toiseenkin ja yhtä monta kertaa järkähtämätön Jeeves pelastaa nuoren herrasmiehen pulasta. Useasti ongelmia aiheuttaa nuori nainen, joka syystä tai toisesta haluaa naimisiin Bertien kanssa. Yleensä syynä ei ole tunteiden palo, vaan esimerkiksi se, ettei se mieluisin vaihtoehto kenties olekaan suostuvainen neitokaisen määräiltäväksi.

Kaisa Siveniuksen suomennosta on ilo lukea. Tarinat kulkevat sujuvasti, eikä näitä oikein hymyilemättä voi lukea. Vallan mainio kirja, suosittelen!

Kernaasti, Jeeves

P.G. Wodehouse: Kernaasti, Jeeves
(Jeeves In The Offing, 1960
Stiff Upper Lip, Jeeves, 1962
Carry On, Jeeves, 1925)
Teos 2015, 528s.
Suom. Kaisa Sivenius

"On niin ärsyttävää, kun on joutunut hankaluuksiin ja ihmiset selostavat kuinka lystiä voisi pitää, jos ei olisi, ja kuinka huippuhienoa kaikki olisi, jos sijaitsisi jossakin, missä ei sijaitse."

Mikäli kaipaat nokkelaa sanailua ja väkivallatonta, viatonta kelpo viihdettä, Jeeves-kirjoja parempaa vaihtoehtoa ei ole. Juonikuviot toki ovat usein hyvin samanlaisia naimahaluisine nuorine neitoineen, väärinkäsityksineen ja epätoivoisine tilanteineen, joista Jeeves vähäeleisesti pelastaa, mutta mitäpä tuosta kun kokonaisuus toimii. Ehkä näitä ei kannata lukea kokoelmakaupalla yhteen menoon, mutta ainakaan minulle tämmöinen reilu 500-sivuinen kokonaisuus ei ollut liikaa.

"Hämmästyksekseni Jeeves, sen sijaan että olisi kohauttanut kulmaansa tavanomaiset puolisen senttiä ja todennut "Perin ikävä kuulla", suurin piirtein hymyili. Toisin sanoen vasen suupieli värähti lähes huomaamatta ennen kuin palasi alkuasentoonsa."

Kaisa Siveniuksen suomennos on sanalla sanoen loistava. Henkilöt huudahtelevat mitä ihastuttavimmin "Varjele mun henkeni valo!" ja "Herramunjymäys!" eikä ihmisiäkään kuvailla turhan tavallisilla adjektiiveilla. Neitokaisista yhtä kuvataan ailahtelevaiseksi ja heitukkamaiseksi, toista taas idealistiseksi höhelöksi ja umpihönttänäksi. Bertie Wooster taas on erään uhkaavan anoppiehdokkaan mielestä pölvästi ja möllipää, höytäsenpöläys. Ja nuo kaikki kummalliset lyhennykset! Poikk. säänn. ja aamupalaksi pekoni ja m. -annos, ah!

Kernaasti, Jeeves -kirjan tarinoissa Bertie Wooster joutuu toimimaan amorin apulaisena yrittäessään pelastaa parikin karille karahtanutta kihlausta. Motiivit eivät ehkä ole aivan vailla itsekkyyttä, sillä kihlauksen purkautuminen merkitsee yllättävän usein sitä, että alttarille joutuisikin astelemaan Wooster itse. Wooster on siinä mielessä toiminnan mies, ettei hän turhaan jää pohtimaan suunnitelmiensa toteuttamiskelpoisuutta vaan pistää toimeksi.

"Drones-kerhollani ja muutenkin Bertram Wooster tunnustetaan yleiseksi mieheksi, joka osaa pitää leuan pystyssä ja ilmeen perusasemissa riippumatta siitä, kuinka ankaraksi meno äityy. Kun kohtalo nuijii, hän verissä päinkään kumarra ei, kuten joku kirjoitti. Sanalla sanoen hän ottaa iskut vastaan."

En tiedä kuinka suuren osan Jeeves-kirjojen hohdokkuudesta selittää Kyllä Jeeves hoitaa -tv-sarja. Luultavasti ison osan. Minulle Bertie Wooster on Hugh Laurie ja Jeeves Stephen Fry, joten hahmojen ilmeet, eleet ja koko olemus on todella helppo kuvitella.

Laadukasta, ajatonta, hauskaa ja mainitsinko jo että viihdyttävää? Suuret suositukset!

Prinssi ja Betty

P.G. Wodehouse: Prinssi ja Betty

(The Prince and Betty, 1912)

Otava 1952, 197s.

Suom. ?

P.G. Wodehouse muistetaan parhaiten Jeeves-tarinoistaan, mutta mies ehti urallaan kirjoittaa koko joukon muitakin romaaneja ja novelleja. Prinssi ja Betty on kirjoittajalleen tyypillinen koominen kertomus, jossa ympäri käydään ja yhteen tullaan - kunhan on ensin kohellettu sitä sun tätä.

Betty on juuri saapunut vierailulle ystävänsä luokse, kun hän saa sähkeen isäpuoleltaan. Sähkeessä kehotetaan sanoja säätelemättä Bettyä matkustamaan ilman minkäänlaisia viivytyksiä pienelle Mervon saarelle, minne isäpuoli on juuri perustanut kasinon. Mervo on entinen kuningaskunta, jonka edellinen prinssi avioitui englantilaisnaisen kanssa ja ehti saada jälkeläisenkin ennen äkillistä kuolemaansa. Bettyn isäpuoli, herra Scobell, oivaltaa, että kasino saisi lisää mainosta mikäli tuo unohdetun prinssin poika tuotaisiin Mervoon ja maa julistettaisiin jälleen kuningaskunnaksi. Toki tuoreen prinssin avioituminen toisi vielä enemmän hyvää julkisuutta!

Tarina oli varsin oivallista viihdettä. Minulle Wodehouse onkin vähän kuin Anni Polvan miespuolinen vastine: jo alussa lukijalle on selvää, ketkä päätyvät yhteen. Ainoastaan matkalle osuvat hidasteet voivat hiukan yllättää.

Prinssin ja Bettyn suomennos on melko huvittava. Teksti on paikoin kankeaa ja luulen tämän johtuvan siitä, että käännöksessä on yritetty jäljitellä Wodehousen omintakeista kieltä. Osin voi kyllä olla kyse puhtaasti anglismeistakin, kuten useamman kerran toistuvassa rakenteessa "Miksi hän lähti täten?", "Hän ei saattanut antaa Bettyn mennä täten." Olisikin mahtavaa, jos Wodehousen tuotantoa julkaistaisiin uudestaan, tarkistetuin suomennoksin. Monia muinoin suomennetuista teoksista ei tahdo enää löytyä kirjastoistakaan, joten luulisi uusien painoksien tekevän kauppansa.

Parahin Jeeves

P.G. Wodehouse: Parahin Jeeves

(Very Good, Jeeves 1930

Much Obliged Jeeves 1971

Carry on Jeeves 1925)

Teos 2013, 399s.

Suom. Kaisa Sivenius

Jokaisella pitäisi olla oma Jeeves, jonka puoleen kääntyä pienissä ja suurissa ongelmatilanteissa. Minä en pistäisi pahakseni  myöskään apua kodinhoidollisissa askareissa tai asuvalinnoissa. (Tosin Jeeves paheksuisi syvästi vaatekaappini sisältöä, mutta  hän osaisi paheksua lempeästi.)

Miksi tuijotat minua niin kuin ruijanpallas kalakauppiaan leikkuukivellä?

Parahin Jeeves on juuri niin höpsö, kepeä ja brittiläinen kuin odottaa sopii. Kokoelma pitää sisällään parisataasivuisen nimitarinan sekä 6 lyhyttä tapausta. Niin, Bertram Wilberforce Woosterin elämässä sattuu jatkuvasti mitä erikoisempia tapauksia, jotka hän itse kirjaa muistiin lukijoiden iloksi. Jälleen kerran Wooster yrittää vältellä kihloja, mutta jokin hänessä tuntuu vetävän puoleensa naimahaluisia naisia. Woosterilla on muutenkin taipumusta hankkiutua kiusallisiin ja epäilyttäviin tilanteisiin, jopa siinä määrin ettei edes Jeeves aina keksi ratkaisuja saman tien. Jeeves, jonka etunimi on muuten Reginald, voi myös ottaa etäisyyttä isäntäänsä, mikäli tämä vasten Jeevesin neuvoja pistää päähänsä väärän hatun tai käyttää väärän väristä kravattia. Tai kasvattaa viikset.

Tämän kirjan nimikkotarinassa Wooster saa kutsun tätinsä luokse, missä Woosterin ystävä tarvitsee apua vaalikampanjoinnissa. Tietenkään Woosterin kampanjointi ei ala kovin menestyksellisesti, sillä ensimmäiseksi hän päätyy juttusille ystävän ainoan vastaehdokkaan kanssa. Vierailunsa aikana Wooster saa niskaansa varkaussyytöksiä ja päätyy jälleen melkein kihloihin vasten tahtoaan, täti yrittää junailla perinnöntapaista köyhälle nuorukaiselle eräältä lääketehtailijalta, kihloja solmitaan ja puretaan sekä lisäksi Jeevesin klubin salainen kirja aiheuttaa harmaita hiuksia.

-- Florence oli pahalla tuulella, ja milloin niin käy, raavainkin mies kiipeää vaistomaisesti puuhun ja vetää sen perässään ylös.

Viihdyin Woosterin ja Jeevesin seurassa mahdottoman hyvin. Meno on niin hulvatonta ja sanailu omaa luokkaansa, että ihan varmasti luen lisää Wodehousea mahdollisimman pian. Olenkin onnistunut hankkimaan hyllyyni kaikki aiemmat Jeeves-tarinoita -kokoelmat, joten valinnan varaa on. Ainoan miinuksen annan tarinoiden järjestyksesta, sillä nimitarinassa viitattiin ainakin kahteen tarinaan, jotka oli sijoitettu tässä vasta kirjan loppupuolelle. Noin muuten Parahin Jeeves osoittautui täydellisen hurmaavaksi kirjaksi.

Jeeves

P.G. Wodehouse: Kiitos, Jeeves (Right Ho, Jeeves; Thank you, Jeeves; Jeeves Makes an Omelette)

Teos 2009, 573s.

Suom. Kaisa Sivenius

Bertie Woosterin ja Jeevesin tapahtumarikas elo on varsin viihdyttävää seurattavaa, niin kirjoissa kuin televisiossakin. Bertie koheltaa milloin missäkin, keksii (omasta mielestään) erinomaisia juonia milloin kenenkin ystävän kosinnan edistämiseksi. Väärinkäsityksiltä ei voi välttyä, mutta onneksi on luotettava Jeeves, joka onnistuu aina pelastamaan tilanteen.

Kiitos, Jeeves sisältää kolme tarinaa: Jepulis, Jeeves; Kiitos, Jeeves ja Munakasta, Jeeves. Kun kirjan kannessa on teksti "Jeeves-tarinoita 1", niin kuvittelin pääseväni seuraamaan Bertramin ja Jeevesin ensimmäisiä seikkailuja. Näin ei kuitenkaan ollut, sillä nämä tarinat ovat ilmestyneet alunperin vuosina 1934 ja 1959, ja Wodehouse kirjoitti ensimmäisen Jeeves tarinan jo 1919. Wikipedia tietää kertoa, etteivät tarinat alunperinkään ilmestyneet tapahtumajärjestyksessä, mutta Kiitos, Jeevesin tarinat sisälsivät niin rutkasti viittauksia aiempiin edesottamuksiin, etten usko näiden kuuluvan ihan alkuun. Toisaalta, koska hahmot olivat entuudestaan tuttuja, en kokenut olevani mitenkään hukassa, vaikka ketään ei kummemmin esiteltykään.

Viihdyin Jeevesin seurassa oikein hyvin. Tarinat tosin kulkevat melko lailla samaa rataa, mutta en kokenut sitä häiritseväksi. Voisin ajatella toisin, jos lukisin kaikki Jeevesit samaan syssyyn.

Kiitos, Jeeves oli kepeää komediaa,  huoletonta ja viatonta. Suosittelen!

Tämä kirja osallistuu Totally British haasteeseen, kategoriaan Stiff Upper Lip.