Still Me

Jojo Moyes: Still Me
Penguin UK 2018, 13h 37min
Lukija: Anna Acton

Kaksi vuotta sitten kirjoitin Jojo Moyesin Jos olisit tässä -kirjasta muun muassa, että viihdyin kirjan parissa oikein hyvin, mutta enempää jatkoa en Loun tarinalle kaipaa. Kuinka ollakaan, Moyes ei ole noteerannut mielipidettäni ja tammikuussa julkaistussa kirjassa Still Me seurataan jälleen Louisa Clarken elämää. Ja vaikka niin kovasti vannoin, etten halua Lousta enempää lukea, aloin kuunnella tätä samana päivänä kun se Storyteliin tuli.

Lou on ottanut vastaan työn New Yorkista, rikkaan avioparin vaimon avustajana. Lou ja Agnes tulevat toimeen oikein hyvin ja Lou viihtyy New Yorkissa, vaikka kaipaakin kovasti Samia. Mutta koska elämä ei aina kulje sitä siloisinta tietä, törmää Loukin haasteeseen jos toiseenkin.

Still Me on todella koukuttava. Olihan minulla ollut ikävä Louta ja Samia ja Loun höpsöä perhettä, totta kai. Juonikuvio on toki osittain ennalta-arvattava, mutta silti nautin ihan tolkuttomasti. Oli kyllä niitäkin hetkiä, kun ärsytti ja suretti ja harmitti ja jännitti ja olin sitä mieltä, että Moyes voisi jo pikku hiljaa sitoa langan tarinan päitä yhteen ja jättää Loun jatkamaan elämäänsä. Mutta enimmäkseen vain myhäilin ja nautin sujuvasta hömpästä ja tutuista ihmisistä.

Anna Acton osoittautui taidokkaaksi lukijaksi, joka eläytyi ja muunteli ääntään riittävästi mutta ei liikaa. Jossain määrin voisin tälläkin kertaa sanoa, että Loun voisi nyt jättää elämään elämäänsä ihan kaikessa rauhassa, mutta tunnustettakoon silti, että ihan varmasti luen jatkon, jos Moyes sellaisen päättää kirjoittaa.

Paris for One and Other Stories

Jojo Moyes: Paris for One and Other Stories
Penguin Random House 2017, 323s.

Olin kaivannut jotakin kevyttä mutta laadukasta luettavaa jo jonkin aikaa, kun sain kirjastosta tämän Jojo Moyesin novellikokoelman Paris for One and Other Stories. Kirjassa on 11 novellia, joista ensimmäinen (niminovelli Paris for One) on sen verran pitkä, että menisi hyvin pienoisromaanista.

En ole hetkeen lukenut mitään englanniksi, mutta Moyesin sanasto on sen verran perustasoa, että varsin vaivattomasti pääsin sopivaan lukuvireeseen. Kaikissa tarinoissa parisuhde ja/tai rakkaus tai niiden puuttuminen on se keskeinen teema, kuten oletinkin.

Paris for One kertoo  Nellistä, joka on ostanut itselleen ja poikaystävälleen Petelle viikonloppureissun Pariisiin. Pete ei kuitenkaan saavu juna-asemalle ajoissa, vaan ilmoittaa olevansa liian kiireinen töissä. Arka, kaiken etukäteen suunnitteleva Nell haluaisi palata saman tien takaisin - varsinkin kun pienessä motellissakin on tapahtunut moka ja Nellin varaama huone on tuplabuukattu - mutta lipun vaihtaminen toiseen tulisi liian kalliiksi. Kaiken rohkeutensa keräten ja plus-miinus -listoja kyhäten Nell päättää kuitenkin antaa Pariisille mahdollisuuden ja totta kai se kannattaa.

Honeymoon in Paris on hieman Kate Mortonin tyylinen, kahdessa ajassa kulkeva tarina. Nykyajan Pariisissa äkkirakastunut ja pika-avioliiton solminut pariskunta viettää lyhennettyä, viiden päivän mittaista kuherruskuukauttaan, mutta tuoreen aviomiehen työkuviot tuntuvat sotkevan kaikki suunnitelmat. Reilut sata vuotta aiemmin lahjakas taidemaalari ja hänen nuorikkonsa nauttivat toisistaan, vaikka rahavaikeuksia riittääkin. Pian nuori vaimo kuitenkin ahdistuu miehensä mahdollisesta menneisyydestä: ehkä hänellä onkin ollut jo lukuisia suhteita aiempien malliensa kanssa ja hänkin on vain ohimenevä ihastus. Nämä kaksi tarinaa nivoutuvat toisiinsa ihan tyylikkäästi.

Kokoelma on helppoa luettavaa, viihdyttävää ja juuri niin kevyttä, kuin toivoinkin. 11 tarinaa oli silti ihan riittävä määrä yhtä kirjaa varten, sillä yksikin lisää olisi varmasti alkanut jo vähän puuduttaa.

#novellihaaste +11 novellia

Nick Hornby: The Complete Polysyllabic Spree

Nick Hornby: The Complete Polysyllabic Spree

Viking/Penguin 2006, 273s.

Kuten joskus aiemminkin on tullut todettua, yksi kirjablogien parhaista puolista on uusien lukuvinkkien löytäminen. Olen lukenut kaikki Nick Hornbylta suomennetut romaanit ja pääasiassa pitänyt niistä. Siksi olikin hauskaa törmätä Lurun, Zephyrin, Booksyn ja Liinan blogeissa tähän kirjallisuuskolumnikokoelmaan, sillä kirjailija kirjoittamassa lukemisesta on jo ajatuksena hykerryttävä.

Ja voi, miten kodikkaasti Hornby lukemisistaan kirjoitti! The Complete Polysyllabic Spree on tulvillaan mainioita huomioita kirjoista, lukemisesta, kirjojen haalimisesta jne. Lukiessa lykkäsin muistilappuja melkein joka sivun väliin, mutta vain yksi onnistui pysymään paikallaan kirjan tiputtua lattialle.

"Hey, great idea: if you have kids, give your partner reading vouchers next Christmas. Each voucher entitles the bearer to two hours' reading-time while kids are awake. It might look like a cheapskate present, but parents will appreciate that it costs more in real terms than a Lamborghini."

Jokaisen kolumnin alussa Hornby listaa kuukauden aikana ostetut ja luetut kirjat. Ei liene yllätys, että varsin harvoin uusi hankinta päätyi heti luettavaksi. Itse asiassa aika moni hankinta jäi kokonaan lukematta. (Lukematta jäi myös Lionel Shriverin Poikani Kevin, josta olisin kauhean mielelläni halunnut kuulla Hornbyn ajatuksia!) Vaikka valtaosa Hornbyn lukemista kirjoista on minulle tuntemattomia, se ei omaa lukemista häirinnyt. Toisaalta kutkuttavinta oli lukea juuri niistä itselle tutuista kirjoista.

Luonnollisesti The Complete Polysyllabic Spree on yksi niistä kirjoista, joista löytyy rutkasti uusia lukuvinkkejä. Esimerkiksi Roddy Doylen Barrytown trilogyn hankin itselleni syntymäpäivälahjaksi viime syksynä, mutta se on edelleen lukematta. Hornbyn kehujen jälkeen trilogia houkuttelee entistä enemmän.

Tämä oli kerta kaikkiaan mainio kirja, jota varmasti tulen lueskelemaan vielä monesti.