torstai 19. heinäkuuta 2018

Vihan liekit

Suzanne Collins: Vihan liekit
WSOY 2015, 12h 31min.
Suom. Helene Bützow
Lukija: Heljä Heikkinen

Katniss ja Peeta ovat selvinneet hengissä nälkäpelistä. Tilanne on kaikin puolin ennenkuulumaton ja lisäksi Katnissille vaarallinen. Presidentti Snow ei ole lainkaan innoissaan Katnissin viimeisimmästä tempauksesta ja tekee asian hänelle selväksi. Koska seuraava nälkäpeli on järjestyksessään 75. on Capitolissa päätetty, että sen osallistujat arvotaan entisten voittajien joukosta. Koska Katniss on alueensa ainoa naispuolinen voittaja, on selvää että hän on jälleen yksi kilpailijoista.

Nälkäpeli-sarjan toisessa osassa pysyvät vauhti ja jännitys helposti ensimmäisen osan tasolla. Oikeastaan tässä alkoi pelottaa jo hieman enemmän, sillä enää Katnissilla ei ole vastassaan "vain" muita kilpailijoita, vaan selvästi isompia pahiksia.

Loppuratkaisu osoittaa, että lisää taisteluita on tulossa ja ne ovat jopa arvaamattomampia kuin areenalla käydyt.

maanantai 16. heinäkuuta 2018

Aattelu rulettaa

Pekka Kytömäki: Aattelu rulettaa
Aviador 2018, 85s.

Jos saippuakauppiasta ei lasketa, tutustuin palindromeihin Alivaltiosihteerin kautta. Ehkä lukioikäisenä yritin noin yhden illan verran kehitellä jotain omaakin, mutta en kerta kaikkiaan päässyt jyvälle siitä, miten voi muodostaa edes etäisesti järkevän kuuloista tekstinpätkää, joka olisi sama myös lopusta alkuun luettuna. Onkin siis aivan pakko nostaa hattua ja antaa tunnustusta Pekka Kytömäelle, joka on kirjoittanut kokonaisen palindromirunokirjan.

Käsittämätöntä!
Olen ihan äimänä jo tästä palindromihommasta, mutta näissä runoissa on myös huumoria ja ajankohtaisuutta. Parasta on silti se, että lukeakseen kirjan uudestaan ei tarvitse vaivautua palaamaan etusivulle, vaan voi vain vaihtaa lukusuuntaa.

Hykerryttävää luettavaa, joka olisi ansainnut tulla blogatuksi palindromina.

lauantai 14. heinäkuuta 2018

Paper Girls 4

Brian K. Vaughan: Paper Girls 4
Image Comics 2018, 128s.

1980-luvulla postia jakaneet tytöt ovat hyppineet ajassa sinne tänne jo kolmen albumin verran. Tässä neljännessä albumissa he päätyvät vuodenvaihteeseen -99/-00. Maailma on hirveässä kaaoksessa Y2K:n takia (muistatteko, miten sen pelättiin aiheuttavan ties millaisia katastrofeja?), mutta pahimman kaaoksen näkee vain Tiffany.

Luin kolme aikaisempaa albumia yhteen menoon ja muistan olleeni jo silloin hieman pihalla. Näin puoli vuotta myöhemmin olikin tosi hankalaa saada juonesta kiinni. Sentään tarina ei jäänyt aivan pelkäksi kaaokseksi, minulle siis, vaan ehdin jopa nauttia hetken ennen sivujen loppumista.

Vaughanin mielikuvitusta on pakko ihailla jälleen. Etenkin siksi, että hän kirjoittaa samaan aikaan myös Sagaa, joka sekin on sekä juonellisesti että hahmojensa osalta täynnä yllätyksiä ja monipuolisuutta.


torstai 12. heinäkuuta 2018

Nälkäpeli

Suzanne Collins: Nälkäpeli
WSOY 2015, 11h 52min.
Suom. Helene Bützow
Lukija: Heljä Heikkinen

Nälkäpeli on monen muun kirjan tavoin keikkunut lukulistalla pienen ikuisuuden. Sisko toi minulle kaksi ensimmäistä osaa lainaan vuosia sitten, mutta palautin ne lukemattomina, kun löysin koko sarjan yhteisniteenä omaksi. Mutta sekin siis on jäänyt hyllyyn nököttämään.

Äänikirjat toimivat minulla näköjään tämmöisinä matalan kynnyksen lukujonon purkajina. Perinteisesti lukemalla helposti uuvun, jos kirjan alku on hidas. Olen niin hidas lukija, että harmittaa lukea pari päivää ihan vain päästäkseen kirjassa sellaiseen kohtaan, jossa jotain alkaa tapahtua. Nälkäpeli tosin alkaa vauhdikkaasti, joten luultavasti paperikirjakin olisi pitänyt otteessaan, mutta sellaiseen kolmen kirjan paksuiseen opukseen tarttuminen on ihan oma asiansa sekin...

Nälkäpeli sijoittuu mantereelle, joka aiemmin tunnettiin Yhdysvaltoina. Lukuisat sodat ja luonnonmullistukset ovat tehneet tuhojaan ja alue tunnetaan nykyisin Panemina. Se on jaettu numeroituihin alueisiin, sektoreihin, joiden välillä eivät tavalliset ihmiset pääse matkustamaan. Kerran vuodessa järjestetään nälkäpeli, johon arvotaan kunkin alueen nuorista kaksi osallistujaa, tyttö ja poika. Peli on raaka: osanottajat taistelevat vaikeissa olosuhteissa toisiaan vastaan ja viimeiseksi hengissä pysynyt julistetaan voittajaksi. Kaikkea seurataan tarkkaan ja peliä seurataan myös kotikatsomoissa. 16-vuotias Katniss ei pysähdy harkitsemaan muita vaihtoehtoja, kun hänen pikkusiskonsa nimi nostetaan osallistujia arvottaessa. Hän ilmoittautuu vapaaehtoiseksi Primin tilalle.

En ole nähnyt näistä kirjoista tehtyjä elokuvia, mutta japanilainen Battle Royale on tullut katsottua, joten idea tuntui siinä mielessä tutulta. Asetelma on julma ja karu, mutta tarinassa on silti mukana myös lämpöä ja ripaus huumoriakin.

Haluan antaa erityiskehuja Heljä Heikkiselle, joka ei pelkää eläytyä lukemaansa tekstiin. Kun joku huutaa, hädän tai vihan kuulee myös kirjan kuuntelija. Muutenkin tätä oli erityisen miellyttävä kuunnella.

Jos jollakin muullakin on tämä sarja vielä kokematta, niin kannustan tarttumaan siihen nyt! Jännittävä ja toiminnantäyteinen seikkailu sopii hyvin yläkouluikäisille ja sitä vanhemmille. Yläikärajaa ei onneksi ole.

keskiviikko 11. heinäkuuta 2018

Fullmetal alchemist 1-2

Hiromu Arakawa: Fullmetal alchemist 1, 182s.
Fullmetal alchemist 2, 179s.
Sangatsu Manga 2018 (5. painos)
Suom. Juha Mylläri



Edward ja Alphonse Elric ovat veljeksiä - ja alkemisteja. Edward on noussut jo 12-vuotiaana valtion viralliseksi alkemistiksi, mitä joidenkin on hieman vaikea sulattaa. Fullmetal Alchemistina eli teräsalkemistinä tunnettu Edward kiertää ympäri maata suuressa haarniskassa kulkevan pikkuveljensä kanssa etsimässä viisastenkiveä. Kiveä he tarvitsevat erittäin haastavaan alkemistiseen yritykseen palauttaa jotakin epäonnistuneessa kokeessa menetettyä.

Tietenkään viisastenkiven etsiminen ei ole helppoa, varsinkaan kun kenelläkään ei tunnu olevan tietoa kiven olinpaikasta. Etsintämatkalla veljekset kohtaavat erinäisiä haasteita, pieniä ja varsinkin vähän suurempia.

Tässäpä vasta sympaattinen parivaljakko!
Etenkin jättihaarniskainen Alphonse on herttainen tapaus, sillä kontrasti ulkonäön ja persoonallisuuden välillä on melkoinen.

Pidän sekä selkeästä, mutta ei pelkistetystä, piirrostyylistä, että juonenkehittelystä.  Suomennos on tasokasta ja tätä fonttia on ihanan helppo lukea. Nyt kun sarjasta otetaan jälleen uusi painos, voisikin kerätä tämän kokonaan omaan hyllyyn, sillä vanhin poika on innostunut mangasta ja lukenut jo muutaman sarjan kokonaan.

maanantai 9. heinäkuuta 2018

May I Have Your Attention, Please

James Corden: May I Have Your Attention, Please?
Random House UK 2011, 10h 8min
Lukija: James Corden

Jokin aika sitten useampikin kaveri linkkasi Facebookissa James Cordenin ja Sir Paul McCartneyn Carpool Karaoke -videon, joka kannattaa ehdottomasti katsoa nyt, jos ei ole aiemmin nähnyt.

Minulla oli jo valmiiksi Storytelin kirjahyllyssä odottamassa tämä Cordenin omaelämäkerta May I Have Your Attention, Please?, joten kun kerran Corden oli youtube-videon myötä todistanut olevansa sympaattinen tapaus, oli ihan luonnollista klikata hänen kirjansa seuraavaksi kuunteluun. (Seuraan todella vähän tv-sarjoja tai elokuviakaan, joten James Cordenistakin tiesin entuudestaan vain sen verran, että hän tekee työkseen jotakin ihmisiä viihdyttävää.)

Jo lapsena James nautti huomion keskipisteenä olemisesta. Corden myöntää olleensa huomiohakuinen ärsyttävyyteen asti ja tunnustaa käyttäytyneensä ajoittain todella kusipäisesti suosion noustua hattuun. Corden haaveili urasta näyttelijänä, työskenteli kovasti saavuttaakseen sen ja joidenkin mutkien ja kuoppien kautta päätyi luomaan ystävänsä kanssa Gavin & Stacey tv-sarjan, joka myös menestyi hyvin. Ja siinä kai kirjan oleellinen sisältö oikeastaan onkin.

Eniten tykkäsin siitä kohdasta, jossa Corden kohtaa ensimmäistä kertaa Take Thatin, jota hän fanitti bändin alkuajoista asti. On aina lohduttavaa kuulla muistakin huonosti ihailunsa peittävistä faneista, jotka eivät pysy cooleina ja asiallisina, vaan ehkä jopa esittävät jonkun kivan pikku tanssikuvion todistaakseen ihailunsa syvyyden.


---

Helmet-lukuhaaste: 20. Taiteilijaelämäkerta


lauantai 7. heinäkuuta 2018

Viides Maamme-kirja

Karri Paleface Miettinen: Viides Maamme-kirja
Eli ajatuksia suomalaisuudesta
Like 2017, 3h 59min.
Lukija: Karri Paleface Miettinen


Tämän kirjan lukemiseen meni kolme kuukautta. Syynä ei todellakaan ollut kirjan sisältö, vaan se että yritin lukea tätä e-kirjana. Silmäni eivät kestä pitkiä aikoja ruudun ääressä, joten etenin noin luku päivässä tahtia ja välillä e-kirjan lainasi kirjaston hyllystä joku muukin. Lopulta vaihdoin äänikirjaan ja sittenpä tulikin nopeasti valmista.

Miettinen kirjoittaa suorasanaista tekstiä lukuisista aiheista maahanmuuttajista Suomen sisällissotaan ja suomalaisuuden määritelmästä suomirapiin. Jos olisin lukenut fyysisen kirjan, olisin lykännyt muistilappuja vähän joka väliin, mutta nytpä minulle ei ole tarjota minkäänlaista lukunäytettä.

Tästä kirjasta oli helppo pitää, sillä olen monista asioista Miettisen kanssa samoilla linjoilla. Ihan jokaisesta aiheesta en kauheasti välittänyt, mutta lähes kaikista jutuista kylläkin. Miettinen osaa olla kriittinen perustellusti ja rakentavalla tavalla. Hän ei vain osoittele yhteiskunnan epäkohtia, vaan myös taustoittaa niitä ja ehdottaa parempaa suuntaa. Empatian ja solidaarisuuden lisääminen olisi jo jonkinlainen alku.


Suosittelen tutustumaan tähän avoimin mielin!