keskiviikko 20. maaliskuuta 2019

Kolme kivaa kuvakirjaa

John Kelly: Hys! Minä luen nyt
Mäkelä 2019, 32s.
Kuvitus: Elina Ellis
Suom. Terhi Leskinen

Minä rakastan (tai vähintään pidän kovasti) kirjoista, jotka kertovat kirjoista ja/tai lukemisesta. Hys! Minä luen nyt on siis selvästi kuvakirja minun makuuni.

On sunnuntai ja Emma lukee ihan parasta kirjaa. Hän lukee, vaikka merirosvot haluaisivat seikkailla Emman kanssa. Hän ei pistä kirjaa sivuun, vaikka pingviinit houkuttelevat Emmaa mukaan esitykseensä. Edes avaruusolioiden hyökkäys ei saa Emmaa luopumaan kirjastaan, jossa on juuri meneillään kirjan paras kohta.

Elina Ellisin värikäs ja vauhdikas kuvitus on oikein kiva ja tarina tosiaan mieleiseni. Olen kovasti yrittänyt näyttää pojilleni lukevan aikusien mallia, mutta joskus asiat on kuultava joltain muulta kuin äidiltä. Ehkä kuvakirja voi olla se joku muu tässä asiassa. Kirjat ovat niin mahtavia, että toisinaan seikkailut voi laittaa hetkeksi sivuun.


-------------------------------------------------


Jeanne Willis: Kroko mekossa
Mäkelä 2019, 32s.
Kuvitus: Stephanie Laberis
Suomeksi riimitellyt: Raija Rintamäki

Eräänä aamuna Aki-krokotiili löytää lammen rannalta perin kummallisia vaatteita: juhlamekon, räiskyvän punaiset korkokengät, röyhelöpikkarit ja upeat helmet. Aki pukee löytämänsä vaatteet päälleen ja tuntee olonsa upeaksi! Mutta sitten paikalle osuu kaksi kiusankappaletta, jotka uhkaavat kertoa Akin mekkokekkuloinnista tämän karskille isälle ja upea olo karisee siinä paikassa. Onneksi Akilla on joukko ihania kavereita ja lopulta kaikki kääntyy hyväksi.

Kroko mekossa on kerta kaikkiaan herttainen kirja! Ensinnäkin Raija Rintamäki on tehnyt loistavaa työtä kirjan suomenkielisen version kanssa. Tarina ei kompuroi kömpelöissä riimeissä, vaan teksti soljuu kuin tanssi.

On mahtavaa, että kuvakirjoissa käsitellään myös aiheita, jotka ovat joillekin aikuisillekin todella vaikeita. Tai no, lapsille nämä asiat harvoin ovat järin vaikeita, he kun suhtautuvat erilaisuuten usein aikuisia luontevammin. Ehkä tämä kirja rohkaisee lapsia (ja vanhempia) unohtamaan esimerkiksi niin sanotut tyttöjen ja poikien värit ja pukeutumaan vaikka siihen mekkoon, jos kerran haluaa.


-------------------------------------------------


Tracey Corderoy: Täyden palvelun tarinapuoti
Mäkelä 2019, 32s.
Kuvitus: Tony Neal
Suom. Raija Rintamäki

Tiedättekö sen tarinan, jossa ritari taistelee lohikäärmettä vastaan? Tämä ei ole sellainen tarina, sillä lohikäärme on lähtenyt lomalle! Ritarin onneksi paikalle osuu oksia keräillyt eukko, joka saattaa tämän Täyden palvelun tarinapuotiin. Kyseinen puoti on pullollaan tarinoita tai vaikka taisteluvastustajia, jos sellaista on vailla! Ritari haluaisi tietysti lohikäärmeen, mutta ne ovat loppuneet. Ei kuitenkaan hätää, sillä fretti löytyy! Silloin kyllä tarvitaan myös toisenlainen tarina, mutta vaihtoehtoja riittää loputtomiin.

Täyden palvelun tarinapuoti on vekkuli höpsöttelytarina, jonka käänteitä ei takuulla arvaa etukäteen. Tony Nealin kuvitus on ilmeikästä ja hauskaa, värit iloisia.

Tätä lukiessa sekä minulla että 4-luokkalaisella oli naamalla koko ajan leveä virne, niin paljon meitä huvitti ritarin odottamattomat seikkailut. 

maanantai 18. maaliskuuta 2019

Eläintarhan hampaidenpesupäivä

Sophie Schoenwald: Eläintarhan hampaidenpesupäivä
Art House 2019, 24s.
Piirrokset: Günther Jakobs
Suom. Hanna Härtsiä

Eläintarhan johtaja on kummissaan. Kevät on kukkeimmillaan ja aurinkokin paistaa, mutta eläintarhassa ei näy ensimmäistäkään vierailijaa. Sen sijaan nenään tunkee öklöttävän tympeä haju. Sepeteus Piparminttu Siili on eläimistä ainoa, joka ei kyhjötä piilossa aitauksensa nurkassa, joten eläintarhan johtaja menee siilin juttusille. Käy ilmi, että eläintarhan haju johtuu harjaamattomista hampaista! Mitäpä muutakaan silloin on tehtävissä, kuin ryhtyä toimiin tilanteen korjaamiseksi.

Eläintarhan hampaidenpesupäivä on oiva keino saada lapsi innostumaan hampaiden pesusta, mikäli sen puuhan kanssa haasteita ylipäätään on. Kirjan höpsö tarina ja Günther Jakobsin pehmeän humoristinen kuvitus vetoavat varmasti. Kannen teksti ja hammastahnat ovat saaneet kivan kimallekuorrutuksen, joka jostain syystä jaksaa viehättää aikuisiakin.

Paljon kirjan tehosta kertoo sekin, että lukemista seuranneina parina päivänä kuopusta ei tarvinnut edes muistuttaa hampaiden pesusta!

lauantai 16. maaliskuuta 2019

Etsiväkaksikko-sarja

Jørn Lier Horst: Operaatio Myrskypilvi
Operaatio Varjomies
Operaatio Auringonlasku
Otava 2018
Suom. Sanna Manninen
Kuvitus: Hans Jørgen Sandnes





Naapurukset Tilda ja Oliver ovat perustaneet etsivätoimiston, jonka toimisto on Oliverin kotitalon kellarissa. Ystävyksillä on tukenaan myös Tildan Otto-koira, jonka tarkka vainu osoittautuu todella hyväksi apukeinoksi erilaisia mysteereitä selvitettäessä.


Operaatio Myrskypilvi alkaa eräänä tapahtumaköyhänä kesäpäivänä. Ensin lapset huomaavat lehdestä, että naapurikaupungista on varastettu pakettiauto. Pian heille selviää, että läheisestä leipomosta on varastettu suuri määrä hiivaa. Jotain muutakin on kadonnut, mutta nokkelat lapset pääsevät pian perille siitä, mitä varastetuilla tavaroilla aiotaan tehdä - ja missä.

Eräällä pyöräreissulla Oliver ajaa epähuomiossa keskellä polkua kaivettuun kuoppaan. Nopealla vilkaisulla kuoppia löytyy lisää ja metsän reunassa vilahtaa hattupäinen mies. Operaatio Varjomiehessä selvitetään kuka etsii ja mitä.

Operaatio Auringonlasku on näistä kolmesta ehkä jännittävin. Punainen henkilöauto kaahaa pitkin kaupungin katuja niin holtittomasti, että eräs mummo on vähällä jäädä alle. Tilda ja Oliver ehtivät nähdä vilauksen vänkärin paikalla istuvasta, aivan Elviksen näköisestä miehestä ja myöhemmin selviää, että pankki on ryöstetty!

Etsiväkaksikko-sarja on juuri sopivaa luettavaa jännitystä kaipaaville alakoululaisille, noin 3.-4. -luokkalaisille. Jännitys onnistuu pysymään yllä, mutta kaiken aikaa sen verran leppoisana, että kirjat tuskin vievät yöunia. Pidän siitäkin, etteivät kaverusten ratkottavat jutut ole sellaisia "kuka söi kakun?" -tyyppisiä höpsöttelyjä, vaan ihan oikeita rikostapauksia.

torstai 14. maaliskuuta 2019

Sarjakuvakooste 2/-19

Kevin Panetta: Bloom
First Second 2019, 353s.
Piirrokset: Savanna Ganucheau

Joulupukki muisti minua nipulla kirjakaupan lahjakortteja, joista osan sijoitin sarjakuvahankintoihin.

Kevin Panettan Bloom päätyi ostoskoriin kivalta näyttävän piirrosjäljen vuoksi, eikä tämä tarinakaan ollut lainkaan huono. High schoolin päättänyt Ari ei malta odottaa muuttoa isoon kaupunkiin yhdessä bändikavereiden kanssa: ehkä bändi tekisi läpimurron ja tulevaisuus olisi avoin hyvällä tavalla. Mutta vanhemmat eivät haluaisi päästää poikaansa minnekään. Perheleipomolla menee huonosti ja Arin apu on enemmän kuin tarpeen. Oma-aloitteinen Ari alkaa etsiä leipomoon uutta työntekijää ja pian jauhopusseja pöllyyttelee sympaattinen ja taitava Hector. Ari ja Hector viettävät koko ajan enemmän aikaa yhdessä ja tunteet alkavat syventyä ystävyyttä suuremmiksi.

Savanna Ganucheaun kynänjälki on miellyttävää katseltavaa. Tarinasta en etukäteen mitään tiennyt, joten pääsin senkin puolesta yllättymään iloisesti. Ari on vähän rasittava, mutta hyvin uskottava nuorukainen. Hän ei ehkä tiedä kauhean hyvin, mitä hän elämältään haluaa, mutta tarkasti kyllä sen, mitä ei ainakaan halua.

Herttainen, suloinen ja kivat tarina, piirrosjälki vaivatonta ja ilmeikästä.


--------------------------------------


John Allison: Giant Days vol. 9
Boom! Box 2019, 110s.
Piirrokset: Max Sarin


Giant Days on kyllä yksi tämän hetken sarjakuvasuosikeistani. Tykkään ihan kamalasti tästä eloisasta tyttökolmikosta, jonka toinen yliopistovuosi on lopuillaan ja asuinjärjestelyt vähän vaiheessa. Seuraavan lukuvuoden alkaessa Susan aikoo muuttaa yhteen McCraw:n kanssa, Daisy taas on muuttamassa tyttöystävänsä luo epämääräiseen "teollisuushalliin", jonne Ingrid on kyhännyt pienen kopperon yksityisyyttä varten. Esther taas on paniikissa, sillä hänellä ei ole tietoa uudesta kodista. Onneksi on olemassa Ed, jonka kanssa voi lähteä viettämään pubi-iltaa.

Tavallaan tuntuu, ettei tässä albumissa ehtinyt tapahtua paljon mitään, mutta ehkä moinen harha johtui vain siitä, että luin sen niin nopeasti. Melkein tekisi mieleni lykätä seuraavien albumeiden hankkimista sen verran, että voisin lukea muutaman yhteen menoon. Mutta tuskinpa maltan sellaiseen ryhtyä sentään. Kenties olisi uusintaluvun paikka.

En tiedä miksi, mutta jostain syystä yhdistän Giant Daysin Gilmoren tyttöihin. Että jos pidit siitä sarjasta, ehkä tykkäät myös tästä sarjakuvasta.


--------------------------------------


Tom Gauld: The Snooty Bookshop
Canongate Books 2018, 50s.

Oikeastaan Tom Gauldin The Snooty Bookshop ei ole kirja, vaan nippu postikortteja. Koska en kuitenkaan usko koskaan raaskivani ensimmäistäkään näistä kenellekään lähettää ja koska tämä on kovissa kansissa ja oikein kirjamainen, niin olkoon nyt kirja.

Luulen, ettei tässä kirjassa ole ainakaan montaa ennen julkaisematonta sarjakuvaa, mutta en häiriintynyt siitä yhtään. Tämä on nimittäin oikein kaunis tekele.

Jos pidät kirjoista tai tieteestä, pidät luultavasti myös Tom Gauldin sarjakuvista.


 --------------------------------------


Posy Simmonds: Cassandra Darke
Jonathan  Cape 2018, 94s.


Kun omat hankinnat oli luettu, kyselin työkaverilta sarjakuvavinkkejä. Hän suositteli muun muassa tätä Posy Simmondsin Cassandra Darkea, joka olikin sopivasti kirjaston hyllyssä odottamassa minua.

Cassandra Darke osoittautui mainioksi tuttavuudeksi!  Cassandra on taidekauppias, joka pyörittää ex-miehensä yritystä. Hän elelee koiransa kanssa Lontoon rahakkaalla alueella ja nauttii omasta rauhastaan, kunnes jää kiinni väärennösten myymisestä. Lisää sydämentykytyksiä tuo kellariasunnosta löytyvä, pyyhkeeseen kääritty ase, joka ei todellakaan ole Cassandran.

Simmonds kertoo tarinaa yhdistämällä sarjakuvakerronnan perinteiseen tekstiin. Kyllä tämä selkeästi sarjakuva-albumi on, mutta en muista aiemmin törmänneeni tällaiseen tekstivoittoiseen kertojaratkaisuun. Mutta mikäpä siinä, kokonaisuus on todella hyvä tällaisena. Cassandra ei ole perinteinen sankari, jos hän nyt on sankari ensinkään. Tavallaan odotin jo kannen perusteella vähän enemmän toimintaa, kuin tässä lopulta olikaan, mutta tarina taisi olla huomattavasti parempi ilman yletöntä toimintaa.

Piirrosjälki on miellyttävää ja värimaailma tarinan ajankohtaan sopivasti loskaisen talven harmaata.

maanantai 11. maaliskuuta 2019

Jumalan huone

Katja Kärki: Jumalan huone
Bazar 2019, 13h 58min
Lukija: Pihla Pohjolainen


Katja Kärjen esikoisteos, Jumalan huone, on upea kirja. Kirjassa on kolme kertojaa: Aili, Maria ja Elsa. Sama suku näyttäytyy kullekin naiselle eri tavalla, sillä lestadiolaisessa kodissa ei ole ollut tapana asioista puhua. Sen uskonnollisuudenkin voi kokea pelastuksena tai se voi aiheuttaa suurta ahdistusta ja turhautumista.

Elsa ei sopeudu lestadiolaisuuden ahtaasen naismuottiin. Hän ei halua kiirehtiä naimisiin ja olla kokoaikainen synnyttäjä. Elsa ottaa ja lähtee, vaikka perheestä eroaminen luonnollisesti pelottaakin. Elsan kummitäti, Maria, opettaa maahanmuuttajille suomea ja hoitaa seuroissa emännän virkaa. Marian maallistuvaa pukeutumista kommentoidaan, samoin miehen puuttumista. Kyllä Marialla eräs mies on haaveissa, mutta tiellä on paljon mutkia ja yksi vaimokin. Aili taas tuntuu tulevan sitä hurskaammaksi, mitä vanhemmaksi hän tulee. Menneisyydessä on kuitenkin kipeitä asioita, joista vain pieni osa on tullut muiden tietoon.

Kärki kertoo tarinaa suurella taidolla. Jokainen kertoja tuntuu yhtä tärkeältä, jokaisen kokemat asiat koskettavat. Tarina hyppelehtii ajassa 1930-luvulta aina vuoteen 2009. Lukija (tai kuulija) pysyy kuitenkin hyvin mukana siinä, kuka kulloinkin on äänessä ja mitä aikaa eletään.

Minä koin Jumalan huoneen elokuvamaisena tarinana, positiivisessa mielessä. Tämä toimisi takuulla myös valkokankaalla! Tai ehkä parhaiten televisiossa lyhyenä sarjana. Elokuvaa varten pitäisi ehkä karsia liikaa. Kärki kuvaa aikakausia ja miljöitä elävästi, mutta ei sorru liialliseen maalailuun. Ihastuin myös puhetyylien runsauteen.




perjantai 8. maaliskuuta 2019

Tuplasti historiaa

Laura Cowan, Alex Frith, Minna Lacey, Jerome Martin:
100 asiaa historiasta
(100 things to know about History)
Lasten Keskus 2018, 128s.
Suom. Marketta Vaismaa
Kuvitus: Federico Mariani, Parko Polo
Ruth Brocklehurst & Henry Brook:
Murunen maailmanhistoriaa
(A Short History of The World)
Lasten Keskus 2019, 153s.
Suom. Anna-Reetta Sipilä
Kuvitus: Adam Larkman


Historia on todella mielenkiintoinen juttu, mutta minulle se on aina ollut haastavaa. Muistan huonosti tärkeitä vuosilukuja tai sitä kuka keksi mitäkin, missä ja milloin tai mitä nyt vaikka Bostonin teekutsuilla tarkoitetaankaan.

100 asiaa historiasta on kauttaaltaan runsaasti kuvitettu tietokirja, joka nimensä mukaisesti kertoo sata sekalaista asiaa historiasta. Asiat eivät ole järjestyksessä sen paremmin ajan kuin tapahtumapaikan mukaan, mutta tässä tapauksessa koin sen hyväksi ratkaisuksi, sillä se korosti annetun tiedon irrallisuutta. Tuntui helpommalta tutustua yksittäisiin asioihin, kuin suuriin kokonaisuuksiin. Kirjassa esiteltyjen asioiden kirjo on laaja. Kirja kertoo muun muassa maanalaisesta rautatiestä, joka ei ollut rautatie ensinkään, vaan verkosto erilaisia toimijoita, jotka auttoivat orjia vapauteen. Opin, että gladiaattoreita oli yli 30 tyyppiä, joista jokaisella oli käytössä erilaiset varusteet. Ennen luku- ja kirjoitustaidon yleistymistä erilaiset kansantarinat kulkivat suusta suuhun, minkä toki tiesin jo entuudestaan. Mutta että esimerkiksi tarina Beowulfista kesti yli viisi tuntia ja Intialainen Mahabharata 350 tuntia (kyllä!), niin sitä nyt en todellakaan tiennyt. Niissä, etenkin viimeksi mainitussa, on jo kovasti muistamista. Eihän Kalevalakaan ihan lyhyt ole, mutta jotenkin vasta tämä tunneissa kerrottu kesto auttoi ymmärtämään asiaa paremmin.

Murunen maailmanhistoriaa on rakenteeltaan tyystin päinvastainen. Siinä kerrotaan maailmanhistorian käännekohdista kronologisessa aikajärjestyksessä, kaikilla mantereilla. Juuri tällaista olisin kaivannut jo kouluaikana, kun en kerta kaikkiaan osannut hahmottaa vaikka sitä, mitä tapahtui muualla maailmassa silloin kun Mayat olivat voimissaan. Kirja on jaettu neljään osaan aikakausien mukaan: muinainen maailma, keskiaika, uusi aika ja uusin aika. Jokaisen aikakauden lopuksi on aukeaman kokoinen yhteenveto, jossa selkeän taulukon avulla näkee mitä milläkin mantereella kyseisellä aikajaksolla tapahtui. Kun koko maailmanhistoria on saatu mahtumaan 153 sivuun, on selvää ettei tässäkään kirjassa mennä asioissa pintaa syvemmälle, mutta ei tarvitsekaan. Kirjan alussa tekijät kertovatkin toivovansa heidän kirjansa innostavan tutustumaan historiaan tarkemmin.

Pidin molemmista kirjoista todella paljon. 100 asiaa -sarjassa on ilmestynyt kolme muutakin teosta, joita ajattelin suositella omille lapsille. Tämän koululaiset jo lukivatkin ja varsinkin neljäsluokkalainen kävi ahkerasti kommentoimassa lukemiaan asioita. Erikseen täytyy kehua molempien kirjojen kuvitusta. 100 asiaa -kirja on kauttaaltaan kuvitettu, kuin kuvakirja ainakin. Murunen maailmanhistoriaa on sekin runsaasti kuvitettu, pääasiassa mustavalkopiirroksin.

keskiviikko 6. maaliskuuta 2019

K15, Vahinkoja

Jyri Paretskoi: K15 Vahinkoja
Otava 2019, 80s.

Jyri Paretskoin K15-sarja on edennyt kolmanteen osaansa. Alunperin sarjan piti päättyä tähän, mutta kaikkien iloksi osia on tulossa vielä kolme lisää!

Sara ja Niko testaavat toistensa heittäytymiskykyä erilaisilla haasteilla. Samalla järkätään Ronille yllärisynttärit, jotka ovat yllätys ainoastaan sijaintinsa puolesta, sillä Roni ei pidä yllätyksistä. Suurimman yllätyksen tarjoaa kuitenkin päivänsankari itse.

Vahinkoja on menevä, hauska ja sopivasti nolo. Ohueen kirjaan mahtuu paljon koomisia ja kiperiäkin tilanteita, mutta kyllä siellä kaiken huumorin seassa on vakavampiakin sävyjä.

Kerta kaikkiaan mainio kirja ja sarja!