maanantai 24. kesäkuuta 2019

Salmanterin Terttu ja minimerirosvot

Noora Kunnas: Salmanterin Terttu ja minimerirosvot
Otava 2019, 143s.
Kuvitus: Teemu Juhani


Mikon ja Lillin vanhemmat lähtevät työmatkalle, eikä lapsille löydy muuta hoitajaa kuin isän jähmeä Jim-veli. Jim ei pidä lapsista, eikä juuri mistään muustakaan, mutta onneksi naapurissa asuu touhukas Salmanterin Terttu, johon lapset tutustuvat. Ankeuden tilalle putkahtaakin kunnon seikkailu!

Salmanterin Terttu ja minimerirosvot oli oivallinen iltasatukirja. Luvut ovat melko lyhyitä, joten oli helppo lukea kunakin iltana lukijalle ja kuulijoille sopiva pätkä. Kerronta on sulavaa ja seikkailu hauskan pöhkö, joten viihtymisongelmia ei tullut. Erityiskunniamaininnan ansaitsee Teemu Juhanin uskomattoman hieno kuvitus!

---

Blogissani on ollut viime aikoina epätavallisen hiljaista ja näyttää siltä, että kesälomailu blogin osalta jatkuu. Viime vuonna sain nauttia mahtavasta lukuflow'sta, mutta kesän kynnyksellä iskikin sitten pahin lukujumi vuosiin. Mutta kyllä tämä tästä taas normalisoituu! Ihania kesäpäiviä kaikille!

torstai 6. kesäkuuta 2019

Sotaleski

Enni Mustonen: Sotaleski
Otava 2019, 16h 46min.
Lukija: Erja Manto

Enni Mustosen uusimmasta Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjan kirjasta blogatessa on turha pelätä juonipaljastuksia, sillä johan tuo oleellisin käy ilmi kirjan nimestä.

Kirsti Erikssonin puoliso, Iivo, on lähtenyt vapaaehtoisena linnoitustöihin Karjalan Kannakselle. Sotaan valmistaudutaan, vaikka kaikki eivät sen tuloon uskokaan. Iivo haaveilee tulevaisuudesta lapsuudenmaisemissa, mutta Kirsti ei näe tulevaisuutta yhtä valoisana.

Tulee sota, ja kohta toinenkin.

Kuuntelin Sotalesken äänikirjana ja Erja Manto oli tälläkin kertaa loistava lukija. Jalka nousi kepeästi tätä kuunnellessa, vaikka tarinaan keskittymistä häiritsikin se, kun koko ajan mietti missä vaiheessa Iivo kuolee.

Sarja ilmeisesti jatkuu, mutta saapa nähdä onko seuraavan kirjan päähenkilö vielä Kirsti vai joko valta vaihtuu Vienalle.

sunnuntai 2. kesäkuuta 2019

Kuolema kiitospäivänä

Louise Penny: Kuolema kiitospäivänä
(Julkaistu suomeksi aiemmin nimellä Naivistin kuolema, 2008
Still Life, 2005)
Bazar 2019, 364s.
Suom. Raimo Salminen

Kuolema kiitospäivänä ilmestyy 4.6.2019!

Säästelin tämän kirjan aloittamista minilomalle, joka oli oikeasti kolmen päivän lähiopintojakso. Mutta koska sain olla yöt kotikotona, tiesin että lukemiselle löytyisi aikaa. Lukeminen sujuikin todella hyvin niin kauan, kuin olin reissussa, mutta omaan kotiin palattua lukeminen töksähti pahemman kerran. Liikaa kotitöitä, aikataulumuutoksia, muistettavaa ja muuttuvia osatekijöitä; aivan liian vähän aikaa rauhassa lukemiselle.

Kuolema kiitospäivänä sijoittuu Three Pinesin pikkukylään Kanadaan. Kylä on kaikin puolin sympaattinen ja ihmiset näyttävät tuntevan toisensa läpikotaisin. Mutta kun yksi kyläläisistä löydetään metsästä kuolleena ja poliisin tutkimukset viittaavat paikalliseen tekijään, alkavat kulissit tutista.

Siinä vaiheessa kun lukeminen vielä luisti, viihdyin Three Pinesissa loistavasti. Ihastuin muutamaan hahmoon ja pidin dialogista sekä juonen kehittelystä. Mutta sitten kun töksähti, mikään ei toiminut. tuntui että tarina vain venyy ja vanuu, eikä etene yhtään. Jännite katosi, eikä minua enää oikein edes kiinnostanut löytää syyllistä. Tiedostan kyllä, että kirja kärsii nyt ihan epäreilusti huonosta lukuhetkestä ja se harmittaa.

Odotin sympaattista, lempeää dekkaria. Tavallaan juuri sellaisen luin, mutta takkuilun takia jälkimaku on harmillisen laahaava. Syksyllä ilmestyvän jatko-osan, Kylmän kosketus, voisin kyllä lukea - ja toivon että lukufiilis olisi merkittävästi parempi kuin tämän avausosan kohdalla.

sunnuntai 26. toukokuuta 2019

Jättikurlun arvoitus

Reetta Niemelä: Jättikurlun arvoitus
Lasten Keskus 2019, 52s.
Kuvitus: Kati Kirkkopelto

Meidän perheen nuorimmainen oppi syksyllä lukemaan ja hän onkin ahkerasti käyttänyt uutta taitoaan. Kirjastosta on kannettu runsaasti luettavaa ja omat hyllyt käyty läpi kiinnostavaa luettavaa etsiessä. Lapsi lukee jo sujuvasti, pitkiäkin kirjoja, joten aivan niissä helppolukuisimmissa ei ole riittävästi haastetta.

Reetta Niemelän kirjoittama ja Kati Kirkkopellon kuvittama Jättikurlun arvoitus oli lapsen mielestä oikein kiva kirja. Sivuja on viitisenkymmentä ja tekstiä ihan reippaasti, samoin kuin kuvia. Pisimmät sanat on tavutettu, mikä tuotti meidän eskarille vaikeuksia (jostain syystä tavuviivat vaikeuttavat hänen lukemistaan), mutta itse muistan tavuviivojen olleen suuri apu lukemista opetellessa.

Tarina on herttainen ja sellainen, jonka opetusta toivoisi aikuistenkin kertaavan. Vilskeen kylän viereisestä metsästä kuuluu kummallista kurlutusta. Asukkaat uskovat, että metsässä piileskelee jättikurlu, valtava muinaiseläin. Toiset haluaisivat karkottaa mahdollisen jättikurlun, toiset aidata koko metsän pitääkseen jättikurlun siellä missä tämä on ennenkin ollut. Pikkirii ja Rymyjätti alkavat tutkia jättikurlun arvoitusta, jossa riittääkin setvimistä.

Minäkin luin Jättikurlun arvoituksen ja olihan tämä oikein kiva. Kuvitus on lempeää, teksti asiaan kuuluvasti helposti luettavaa. Ehdottomasti sopivaa luettavaa kaikille lukutaitoisille!

keskiviikko 22. toukokuuta 2019

Yllättäen sarjakuvia

Colleen Af Venable: Kiss Number 8
First Second 2019, 305s.
Piirrokset: Ellen T. Crenshaw

Kiss Number 8 on saanut aika ristiriitaisen vastaanoton, mutta päätin silti ottaa riskin ja ostaa sen omaksi. Pakko tunnustaa, että tarinan asenneilmapiiri on painos
tavan ahdasmielinen, mutta kokonaisuutena tarina on kuitenkin toiveikas.

Mads on enimmäkseen elämäänsä tyytyväinen high schoolilainen, joka käy perheensä kanssa kirkossa ja isänsä kanssa baseball-otteluissa. Madsilla on ystäviä, joiden kanssa hupsutella ja ihailijakin, ystävän veli Adam. Sattumalta Mads saa selville, että hänen isällään on jokin salaisuus. Vanhemmista aistii, että jokin on pahasti vialla, mutta syystä Madsilla on vain (väärä) aavistus. Isän perheestä paljastuu asia, joka on pidetty Madsilta visusti salassa, koska sitä pidetään niin tyrmistyttävänä. Perheen sisäisen kriisin aikana Mads alkaa ymmärtää jotain itsestäänkin.

Madsin perheessä suhtaudutaan erittäin kielteisesti kaikkeen heteroudesta poikkeavaan. Erityisesti isä on äärimmäisen ankara näissä asioissa. Tämä oli tosiaan häiritsevää, mutta toisaalta vastaava suhtautuminen on edelleen turhauttavan yleistä. Kuten alussa totesin, toivoa kuitenkin on, joten jospa tämä sarjakuva toimisi rohkaisevana esimerkkinä siitä, että asenteet voivat muuttua, vaikka se vaatiikin oman aikansa.

Tarina itsessään on hyvä, Crenshaw'n piirrostyyli miellyttävää. Ihan hyvä ostos.


--------------------------------------------------


Marcus Sedgwick: Scarlett Hart, Monster Hunter
First Second 2018, 192s.
Piirrokset: Thomas Taylor

Scarlett Hart, Monster Hunter löytyi vähän vahingossa, kun etsin epätoivoisesti sarjakuvavinkkejä Amazonista.

Scarlett Hart on kahden hirviönmetsästäjän orvoksi jäänyt tytär, joka vastoin sääntöjä jatkaa vanhempiensa työtä. Uskollinen hovimestari Napoleon toimii Scarlettin kuskina ja käy lunastamassa pyydystetyistä hirviöistä luvatut palkkiot, sillä alaikäinen Scarlett ei voi sitä itse tehdä. Kilpaileva hirviönmetsästäjä, kreivi Stankovic, änkeää melkein aina samoille hirviöapajille ja tuntuu muutenkin olevan aina ensimmäisenä paikalla, kun jotakin epämääräistä tapahtuu. Scarlett pääsee kreivin juonittelujen jäljille, mutta edessä on hurjia taisteluita.

Tämä oli tasokas seikkailusarjakuva, joka sopii hyvin jo 12-vuotiaille ja ehkä nuoremmillekin. Piirrosjälki on miellyttävää katseltavaa ja värimaailma sekin tarinalle sopivan hillittyä. En tiedä onko tälle tulossa jatkoa, mutta toivon niin. Ainakin loppukohtaus on sen tyyppinen, ettei tarina välttämättä loppunutkaan tähän.

sunnuntai 19. toukokuuta 2019

Kohta voi vähän kirpaista

Adam Kay: Kohta voi vähän kirpaista
Nuoren lääkärin salaiset päiväkirjat
(This is Going to Hurt: Secret Diaries of a Junior Doctor, 2018)
Art House 2019, 269s.
Suom. Ari Jaatinen




Jos satut olemaan brittiläinen lääkäri (tai sairaanhoitaja) ja sinulla on siksi hyvin rajatusti vapaa-aikaa, säästän aikaasi ja totean heti alkuun, että tässäpä lukemisen arvoinen kirja! Ja vieläpä kamalan hauska! Paitsi välillä ihan kaikkea muuta kuin hauska, mutta silti sellainen, josta puhuu töissä kaikilla kahvitauoilla, joita näillä brittilääkäreillä ei kyllä edes ole.

En tiedä yhtään, kuinka eri- tai samanlaista on arki suomalaisessa sairaalassa verrattuna Iso-Britannian julkisen puolen sairaaloihin, mutta toivon että Suomessa tilanne olisi edes vähän inhimillisempi. Adam Kay irtisanoutui lääkärintoimestaan vuonna 2010, kuuden työntäyteisen vuoden jälkeen. Työajat olivat lähinnä muodollisuuksia, sillä viikossa työtunteja kertyi jopa 97. Palkassa nämä tunnit eivät toki näkyneet, vaan lääkärin todellinen tuntipalkka oli vain hitusen parempi kuin Mäkkärin rivityöntekijällä. (Käytän tässä imperfektiä, vaikka tilanne tuskin on ainakaan merkittävästi parantunut Kayn työvuosista.)

Työolosuhteet olivat periaatteessa hyvät, mutta työmäärä järkyttävän kohtuuton. Kay suuntautui synnytyksiin ja gynekologiaan, joten päiväkirjamerkinnät keskittyvät enimmäkseen näihin aiheisiin. Kaylta löytyy muuten selkeä käytännön vinkki lantionpohjan lihasten treenaamiseen kaikille, jotka eivät ole ihan varmoja, kuinka noita lihaksia olisi syytä harjoittaa:

"Kuvittele olevasi ammeessa, joka on täynnä ankeriaita, etkä tahdo yhdenkään pääsevän sisään."

Olen kärsinyt turhauttavasta lukujumista, mutta tämän kirjan hotkaisin vauhdilla. Nauroin välillä ääneen, enimmäkseen siksi että Kayn kertomat tapaukset olivat hauskoja. Tai jos eivät aina hauskoja, niin helposti ymmärrettäviä ja jossain määrin samastuttavia.

"Lauantai, 30. kesäkuuta 2007

Lehdessä oli uutinen sairaalan vahtimestarista, joka vangittiin, koska hän oli toiminut viimeiset pari vuotta valelääkärinä. Pääsin juuri sen sortin vuorosta, että jäin miettimään, pääsisinkö pälkähästä, jos teeskentelisin vahtimestaria."

Ehkä en suosittelisi tätä raskaana oleville, varsinkaan jos raskauteen liittyy jotakin ylimääräisiä riskitekijöitä, mutta noin muuten kyllä kaikille (mustankin) huumorin ystäville. Tosin sellaisen varoituksen annan kaikille, että kirjan lopussa selviää syy sille, miksi Kay lopetti lääkärinuransa, eikä se syy ole ollenkaan hauska. Mutta sentään tässä suomenkielisessä painoksessa on ikään kuin loppukevennyksenä jonkin verran ensimmäisestä painoksesta poistettuja merkintöjä, jotka hieman pehmittävät karuutta.


"Maanantai, 7. heinäkuuta 2008

Hälytys synnytyssaliin. Aviomies pelleili synnytyspallon päällä ja kaatui, halkaisten kallonsa lattiaan."

torstai 16. toukokuuta 2019

Kivienkelit

Kristina Ohlsson: Kivienkelit
(Stenänglar)
WSOY 2019, 4h 4min.
Lukija: Anni Kajos

Kristina Ohlssonin Kivienkelit on Lasilapset-sarjan kolmas ja viimeinen osa. Harmittaa, että näin hyvä sarja päättyy lyhyeen, mutta sentään loppuhuipennus on tasokas.

Simonan isoäiti asuu suuressa talossa, joka on aikaisemmin toiminut hotellina. Pihaa koristaa neljä raskastekoista kivipatsasta, jotka alkavat yhtäkkiä vaihtaa asentojaan. Jotakin outoa on muutenkin tekeillä, sillä Simona kuulee yläkerrassa askelia, vaikka isoäiti on alakerrassa ja kylpyhuoneen peiliinkin ilmestyy tekstiä. Lisäksi isoäidiltä saatu nauhuri tuntuu nauhoittavan yliluonnollisia kuiskeita.

Yhdessä ystäviensä Billien ja Aladdinin kanssa Simona yrittää saada selvyyttä asioihin. Kysymysten määrä kasvaa kasvamistaan, mutta lopulta alkaa löytyä vastauksiakin.

Esikoinen luki tätä sarjan päätösosaa pitkään. Hän kyllä kertoi pitävänsä tarinasta, mutta ei sen surullisesta sävystä. Kivienkeleissä onkin enemmän haikeutta ja surua, kuin aiemmissa osissa. Minusta tämä saattoi kuitenkin olla sarjan paras osa: juoni on miellyttävän monitasoinen, tarina etenee sopivassa tahdissa ja jännite pysyy hyvin kasassa.

Pidin tästä todella paljon ja lapsena olisin taatusti rakastunut koko sarjaan syvästi. Arvostan tätä, että nuorillekin lukijoille tarjotaan myös ihan aitoa jännitystä ja jopa kauhua.