Sara Gruen: Apinatalo (Ape House)
Bazar 2011, 335s.
Suom. Laura Jänisniemi
Pidin valtavasti Gruenin edellisestä kirjasta, Vettä elefanteille, joten odotukset Apinatalon suhteen olivatkin etukäteen kovin korkealla. Tällä hetkellä, juuri kirjan luettuani, olo on pettynyt.
Isabel Duncan työskentelee tutkijana Suurten ihmisapinoiden kielilaboratoriossa, missä hän tutkii bonoboapinoiden käyttäytymistä ja kommunikointitapoja. Eräänä iltana tutkimuskeskukseen tehdään pommi-isku, jossa Isabel loukkaantuu vakavasti ja apinat päästetään irti. Tästä saa alkunsa tapahtumasarja, jossa etsitään syyllisiä ja yritetään samalla pelastaa bonobot, joiden kohtalosta ei kenelläkään tunnu olevan varmuutta.
Apinatalo on kieltämättä hyvin kirjoitettu ja ideakin on hyvä. Mutta minusta tässä käytetään liikaakin aikaa ja energiaa pääjuonen kannalta epäoleellisten asioiden kuvaamiseen. Olisin halunnut lukea enemmän bonopoista ja vähemmän toisen päähenkilön, toimittaja John Thigpenin, vaimon tekemisistä. Monta muutakin turhaa juonenkäännettä ja henkilöä saivat omituisen paljon "palstatilaa".
Vaikka Apinatalo ei lunastanutkaan odotuksia, niin antoi se kuitenkin paljon ajattelemisen aihetta. Minusta on aina yhtä lumoavaa lukea ihmisten kanssa kommunikoivista ihmisapinoista. (Lukioikäisenä luin Francine Pattersonin ja Eugene Lindenin kirjan Koko, puhuva gorilla, jota suosittelen kaikille!) Toisaalta kirjaa lukiessa ei voi sulkea silmiään ihmisten häikäilemättömyydeltä ja voitontavoittelulta.
Apinatalosta löytyy juttua myös Järjellä ja tunteella -blogista.
Minäkin pidin Vettä elefanteille-kirjasta. Apinatalo kuulostaa jotenkin vieraalta, mutta jossain välissä aion lukea sen. Harmi, että kirja on ainakin jossain määrin pettymys (vähän luulen, että se tulee olemaan sellainen minullekin).
VastaaPoistaIhan samat tunnelmat siis sinullakin kirjan suhteen. Vettä elefanteille oli niin ihana, mutta kyllä tässäkin olisi ollut aineksia parempaan. Johniin liittyvät kuvaukset niin runsain mitoin olivat ihan turhia. Sen sijaan bonoboista olisi voinut olla paljon enemmän ja juuri niitä hetkiä, kun he kommunikoivat ihmisten kanssa jne.
VastaaPoistaVilkuilin vain varovasti, kun haluan lukea kirjan itsekin... Aihe vain tuntuu aika vieraalta. Muitakin arvioita kurkittuani odotukset eivät ole hirveän korkealla :/
VastaaPoistaVillasukka kirjahyllyssä, kannattaa yrittää minimoida ennakko-odotukset ja välttää kaikenlaista vertailua edelliseen teokseen. Jään odottamaan sinun näkemyksiäsi tästä :)
VastaaPoistaKatja, Tämä oli kyllä todella erilainen kuin Vetta elefanteille. Ehkä liian toiminnallinen?
VastaaPoistaSusa, Minusta moni sivuhenkilö tuntui päälleliimatulta - tai liian tarkasti kuvatulta. Lisäksi oli yksi dramaattinen kohtaus, joka ei sitten liittynytkään oikein yhtään mihinkään...
Jos moitin Joe Hillin kirjaa editoinnin puutteesta, niin onkohan tämän kirjan kanssa innostuttu liikaa?
Minäkin luen tämän pian, toivottavasti jo ensi viikolla. Vettä elefanteille oli niin ihana että pelkään hieman myös pettymystä. Ehkä nämä ovat tosiaan niin erilaisia?
VastaaPoistaSanna, toivon että sinä tykkäät tästä. Kirja ei tosiaan ole huono, mutta odotuksiin verrattuna todella erilainen.
VastaaPoista