Sarjakuvaa

Minä olen lapsesta asti lukenut ahkerasti sarjakuvia. Aku Ankka tuli suoraan kotiin melkein koko ajan ja lisää (ruokapöytä)lukemista kannettiin kirjastosta. Tutuiksi tulivat niin Asterix, Tintti, Lucky Luke (joka äännetään [lakki luke]), Piko ja Fantasio, Niilo Pielinen, Tenavat, Karvinen, Lassi ja Leevi, Umpahpah kuin Mustanaamiokin. Myöhemmin tutustuin myös Kamuihin, Jereen, Naisen kanssa -sarjaan ja Viiviin ja Wagneriin. (Todennäköisesti myös moniin muihin, mutta koska lapset kaikessa ihanuudessaan herättivät jälleen viideltä, en jaksa muistaa enempää.)

Jostain syystä en kuitenkaan ole lukenut sarjakuvaromaaneja ollenkaan. Ajattelin, että nyt on jo korkea aika laajentaa sarjakuvatietämystä ja kun muistin jossakin nähneeni Hautuukodin kannen ja kehuvia sanoja samassa paikassa, lainasin sen.

Hautuukoti - Tragikoominen perheeni on omaelämäkerrallinen sarjakuvaromaani. Alison Bechdelin seksuaalisen identiteetin löytyminen, isän odottamaton kuolema ja hänen salatun seksuaalisen identiteettinsä paljastuminen ovat keskeisessä roolissa tässä kirjassa. Mahtuu tähän kyllä paljon muutakin aina autotallin yläpuolisesta arkkuvarastosta kiehtoviin klassikkoviittauksiin.

Pidin tästä valtavasti! Tekstit ja kuvat toimivat yhdessä loistavasti. Jotenkin alun jälkeen en edes ajatellut lukevani sarjakuvaromaania, vaan ihan vain mielenkiintoista tarinaa, jonka pystyin lukemaan vauhdikkaasti. Ehdottomasti täytyy etsiä kirjastosta myös Bechdelin toinen omaelämäkerrallinen teos, Lepakkoelämää.

Tästä on hyvä jatkaa sarjakuvakokemusten laajentamista. Muutaman kirjan olenkin jo kuskannut kotiin odottelemaan sopivaa lukuhetkeä.

Hautuukodista löytyy myös kunnollisia arvioita muiden blogeista, nopealla haulla löysin nämä: Booksy, Salla, anni.M ja Zephyr.