Pojista miehiä




Tony Parsons: Pojista miehiä
(Men From The Boys)
Like 2011, 295s.
Suom. Juha Ahokas

 Väitän aina, etten koskaan valitse luettavia kirjoja kansien perusteella. Mutta valitsenpas. Ainakin Tony Parsonsin kirjat ovat valikoituneet tällä kyseenalaisella perusteella. Minusta tämäkin kansi on houkutteleva.

Pojista miehiä päättää kolmiosaisen kirjasarjan, jonka aiemmat osat (Mies ja poika sekä Mies ja vaimo) olen lukenut joskus kauan sitten. En muista niistä muuta kuin sen, että tykännyt olen kyllä.

Harry Silver on tyytyväinen elämäänsä. Hänellä on vaimo, kolme lasta ja töissäkin menee hyvin. Kaikki on oikein hyvin siihen asti, että Harryn ex-vaimo palaa vuosien jälkeen Lontooseen ja haluaa tutustua poikaansa. Harryn nykyinen vaimo käyttäytyy epäilyttävän lämpimästi ex-miestään kohtaan ja yhtäkkiä ovelle ilmestyvä, tuntematon sotaveteraanikin aiheuttaa ylimääräistä päänvaivaa. Niin, ei se työpaikkakaan ihan niin itsestäänselvä juttu ole.

Pojista miehiä oli yllättävän alakuloinen kirja. Harrysta on helppo pitää ja lukiessa tuli muutaman kerran sellainen olo, että voi kunpa voisin tuota miestä taputtaa olalle ja lohduttaa. Erimielisyydet ex-puolisoiden kanssa, ongelmat työpaikalla ja koulukiusaaminen eivät varmasti ole piristäviä aiheita. Mutta jossakin siellä vastoinkäymisten seassa pilkahtelee sen verran valoa ja hauskoja lausahduksia, että kirja onnistuu olemaan lohdullinen.

Minusta Tony Parsonsista tulee mieleen Nick Hornby. Ehkä kerronnassa on jotakin samaa tai sitten on kyse jostakin omasta, omituisesta mielleyhtymästä. (Kuten siinä, että Jykevää on rakkaus -biisistä tulee mulla heti mieleen mokkasiinit.)