lauantai 12. toukokuuta 2012

Highway to Hell - Bon Scottin elämä ja kuolema

Clinton Walker: Highway to Hell - Bon Scottin elämä ja kuolema
(Highway to Hell - The Life and Death of AC/DC Legend Bon Scott, 1994/2007)
Gummerus 2012, 334s.
Suom. Ville Putro

AC/DC on minulle tuttu suurimmista hiteistään ja Angus Youngin koulupuvusta. Vanha kirjeystäväni on kuitenkin ylistänyt bändiä minulle vuosikaudet ja ajattelin, että ihan jo kaverin mieliksi voisin viimeinkin koittaa laajentaa AC/DC tietämystäni.

Bon Scott oli AC/DC:n alkuperäinen laulaja ja yhtyeen kiistaton keulahahmo. Scottin elämä oli oikeastaan varsin kliseistä rock'n'roll-elämää: viinaa, huumeita, runsaasti naisia ja lisää viinaa ja huumeita, kunnes kuoli alkoholimyrkytykseen 33-vuotiaana. Bändin menestyksen eteen Scott oli valmis tekemään kaikkensa, myös uhraamaan avioliittonsa. Toisaalta Scott vaikuttaa ystävien ja sukulaisten haastatteluiden perusteella ystävälliseltä ja huomaavaiselta, miellyttävältäkin. Walker onkin haastatellut tätä kirjaa varten lukuisia Scottin läheisiä, muun muassa hänen vanhempiaan, pikkuveljeään ja ex-vaimoaan.

Luen mielelläni muusikoiden elämäkertoja, mutta yksi ongelma minulla tahtoo olla kaikkien kanssa. Minua kiinnostavat eniten henkilöt, ihmissuhteet, arki ja ajatukset, mutta jostain syystä muusikoista kerrottaessa keskitytään uraan ja bänditouhuihin. Ei siinä vielä ole mitään vikaa, mutta onko ihan pakko selostaa kaikki levytykset, keikat ja kiertueet miksaajia ja managereita myöten? Toki ymmärrän sen, että muita alan ihmisiä ja suuria faneja kaikki nippelitieto kiinnostaa, mutta minulle riittäisi vähempikin.

Mutta tälle pätkälle olisin kuulkaa kaivannut vähän lisäselvennyksiä: "Bon ja Silver eivät olleet lähteneet Englannista yhdessä. Bon lensi yhtyeen mukana, kun Silver taas hankkiutui maitse Lontoosta Adelaideen, missä vietti joulua ystäviensä kanssa." Aika harva on tainnut matkustaa Australiaan maitse... :)

2 kommenttia:

  1. Minulla on ihan sama juttu muusikoiden/bändien/näyttelijöiden elämäkerroissa! En jaksaisi lukea kaiken maailman nippelitietoja, varsinkin jos kyse on henkilöstä eikä bändistä. Esimerkiksi Johnny Deppistä kertovaa kirjaa lukiessani en olisi voinut olla vähemmän kiinnostunut hänen näyttelijäkollegojensa asioista. Rajausta kiitos :)

    VastaaPoista
  2. Villasukka, haa, hyvä kuulla etten ole ainoa tämän "ongelman" kanssa! :) Näyttelijöiden elämäkertoja olen tainnut lukea vain pari, mutta en muista että niissä olisi ihan näin paljon selostettu elokuvantekemisen teknisiä puolia, esim. jotain kameroiden tyyppiä. Ja tosiaan, vaikka niistä kollegoista on ihan kiva (muistin virkistämiseksi) lukea pari sanaa, niin ei nyt ihan jokaista levytystä/elokuvaa tarvitsisi mainita :)

    VastaaPoista