Isä muuttaa yläkertaan

Gerbrand Bakker: Isä muuttaa yläkertaan

(Boven is het stil, 2006)

Karisto 2012, 323s.

Suom. Antero Helasvuo

Helmer van Wonderen elää kotitilallaan vanhan, kuolemaa lähestyvän isänsä kanssa. Helmer hoitaa lampaat, nuorkarjan, kanat ja aasit, mutta isän hän kantaa yläkertaan. Helmer on katkera isälleen, eikä haluaisi nähdä ja kuulla häntä mieluiten lainkaan. Kaksoisveli on kuollut jo kolmisenkymmentä vuotta sitten, äitikin on ollut kuolleena jo muutaman vuoden. Helmerin arjen täyttävät velvollisuudet, joista hän huolehtii rutiinilla. Hiukan valoa arkeen tuo naapurin Ada ja tämän kaksi poikaa. Eräänä päivänä Helmer saa kirjeen Rietiltä, veljensä entiseltä morsiamelta ja pian maatilan arki muuttuu.

Bakkerin kirjasta on sanottu, että se muistuttaa Anne B. Ragden Berliininpoppelit -trilogiaa. Tähän vertaukseen on pakko yhtyä. Pidin Ragden sarjasta valtavasti ja kun vauhtiin pääsin, Isä muuttaa yläkertaan piti otteessaan hyvin samalla tavalla. Kerronta on verkkaista, eikä maatilan arjessa kauheasti tapahdu, mutta jokin tässä arkisuudessa viehättää suuresti. Bakkerin käyttämä kieli Antero Helasvuon onnistuneena käännöksenä on nautinnollista luettavaa. Ainoat miinukset annan kirjan kalseasta kannesta sekä muuten niin sulavan tekstin seasta silmille hyppivät perseet. Kun kirjassa ei kiroilla tai muutenkaan käytetä ronskia kieltä, niin neutraalimpi 'takapuoli' olisi tuntunut paremmalta.

Kirjan on lukenut myös Lumiomenan Katja, joka kyllä piti siitä, mutta koki kirjan hivenen liian hidastempoiseksi.