Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike
WSOY 2012, 130s.
Pidin valtavan paljon siitä ensimmäisestä Mielensäpahoittajasta. Nauroin ääneen ja pakotin miehen kuuntelemaan mainioita pätkiä, mikä oli kuulemma huippuärsyttävää. Tähän jatko-osaan suhtauduin melkoisella varauksella: toimisiko homma vielä toisen kirjan verran? Voiko ruoanlaiton opettelemisesta oikeasti repiä sisältöä kokonaiseen kirjaan, oli se sitten miten lyhyt tahansa? Miten ne etukäteen jossain mainitut ruokaohjeet on kirjaan ujutettu?
Vaikka Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike on ihan hauska, siitä jäi minulle vähän tunkkainen olo. Lukeminen oli jotenkin tahmeaa, vaikka Mielensäpahoittaja tekeekin jälleen tarkkoja ja osuvia huomioita nykymaailmasta. Erityisesti nyökyttelin toteamukselle siitä, miten nykyään "Aina on oltava matkalla, kotonakin, ja hinkumassa muualle, vaikka riittävä elämä on käden ulottuvilla."
Minä olen surkea ruoanlaittaja ja olen Mielensäpahoittajan tavoin etsinyt - melko turhaan - sellaista keittokirjaa, jossa olisi ihan perusruokien ohjeita. Siitä olen iloinen, että ruokaohjeet on kirjassa ujutettu sulavasti muun tekstin joukkoon. Ääneen en nauranut, mutta muutaman kerran naurahdin hiljaa itsekseni.
Minulle Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike ei ollut maailman mieluisin kirja, mutta kyllä minä sen Miniän silti aion lukea. Jospa uusi näkökulma antaisi idealle uutta pontta...
PS: Joulukinkussa parasta on minunkin mielestäni rasva. Kinkkukin on hyvää, mutta kuumassa rasvassa kastetut ruisleivänpalat kylmän maidon kanssa ovat jouluherkkujen ehdoton ykkönen :)
Aion lukea. Kirjaston varausjono vaan on niin pitkä.
VastaaPoistaMinä kuuntelin tämän äänikirjana kun ajattelin että lyhyet luvut sopisivat hyvin äänikirjaharjoitteluun. Litja on loistava...
VastaaPoistaJa toinen huono ruoanlaittaja täällä. Olen monta kertaa pahoittanut mieleni omalla ruoanlaitollani...
Mari, kyllä kannattaakin lukea ja muodostaa ihan oma käsitys :) Monelle tämä onkin ollut oikein mieluisa lukukokemus.
VastaaPoistaNorkku, Tuntuu että kaikki kehuvat Litjaa! Ja minä en ole kuullut yhtään jaksoa edes vahingossa... Ehkä pitäisi lainata äänikirjana joskus.
Olen löytänyt tasan yhden keittokirjan, josta oikeasti osasin tehdä ruokia ihan onnistuneesti. Se oli suunnattu uusavuttomille poikamiehille - hupsista :D
Jos haluat päästä Litjan makuun, niin tiedoksi seuraavaa: Uudesta kirjasta ei tunnu olevan esikuuntelumahdollisuutta netissä, mutta WSOY:n sivuilla voi käydä kuuntelemassa ensimmäisen Mielensäpahoittajan ensimmäisen luvun: http://wsoy.fi/yk/products/show/82733?category=161
VastaaPoistaOlen spämmännyt linkillä kaikkia tuttaviani, jotka eivät vielä ole pahoittaneet mieltään. ^^ Sitä ei ole kyllä suotta kehuttu, kyllä se aikalailla nappisuoritus minustakin on.
Maukka, suuri kiitos linkistä! Kunhan joskus lapset ovat hetken hiljaa, niin käyn kuuntelemassa :)
VastaaPoista