Anni Polva: Leena ja kaksoset
Karisto 1979, 139s.
Sattuipa eräänä päivänä niin, että mies sanoi: "Mene sää vaan lepäämään, minä laitan ruoan." Minähän kirmasin saman tien yläkertaan ja pötkähdin sängylle vain huomatakseni, että nyt ei nukuta ja kesken oleva kirjakin unohtui alakertaan. Nappasin sitten yöpöydältä pinon päällimmäisen kirjan ja aloin lukea.
Ensimmäiseksi ajattelin, että ohhoh, onpa tämä Leena ja kaksoset samanlainen kuin joku Tiina-kirja. Eikös Tiinakin haaveillut nahkatakista ja silläkin on aina vaatteet hukassa. Siinä vaiheessa, kun Leena päättää ystävänsä Kirstin kanssa alkaa hyväntekijöiksi ja antaa säästönsä niitä kipeämmin tarvitsevalle perheelle, tajusin viimein, että minähän olen lukenut tämän kirjan jo aiemmin. Ei siis ihme, jos kuulosti kovin tutulta...
Vaikka suurin tuttuus tämän kirjan parissa johtuikin aiemmasta lukukerrasta, on kirjan Leena silti hyvin samanlainen kuin Tiina-kirjojen Tiina. Molemmat tytöt ovat hyväsydämisiä ja oikeamielisiä, vaikka välillä joutuvatkin hankaluuksiin koulussa ja kotona. Tytöt myös tietävät, että jos tekee mieli jotakin uutta vaatetta tai vaikkapa kampausta, kannattaa ensin kääntyä mummon puoleen ja sitten isän - äiti kun todennäköisesti torppaa turhat haaveet heti alkuunsa.
Tietysti minä tykkäsin Leenasta ja kaksosista, onhan tämä niin hyväntuulinenkin kirja. Toisaalta mietin, miksi ei tätä(kin) tarinaa voinut mahduttaa Tiina-sarjaan, kun olisi siihen niin sulavasti sopinut.
En tiennytkään että Polva on kirjoittanut tämmöistäkin. Herää tosin minullekin kysymys miksi Leena, kun kansikuvakin voisi kuulua Tiinalle.
VastaaPoistaOlen tämän lukenut lapsena ja samantyyppinen se on kuin Tiinatkin. Tykkään tuosta kansikuvasta! Kenen kuvittama?
VastaaPoistaElma Ilona, Polva on kirjoittanut aika paljonkin ei-Tiina-kirjoja, mutta hyvin samanlaisia ovat olleet kaikki, jotka olen lukenut. En tiedä, onko vain haluttu pitää sarja kohtuullisen pituisena...
VastaaPoistaSara, en nyt onnistu löytämään netistä tietoa kannen kuvittajasta, mutta muistaakseni se on Maija Karman käsialaa.
Ooh, Tiinat olivat nuorempana ihan parasta luettavaa kun sentyyppistä kirjallisuutta halusi lukea! Pitääkin pyytää iskältä ja äitiltä, josko saisin Tiinat omaan hyllyyni, ihanan vanhoja kun äiti ja täti ovat saaneet niitä lahjaksi omassa lapsuudessaan! Lisäksi sarjan voisi täydentää kokonaiseksi, vaikka onkin sitten vanhaa ja uutta vierekkäin, voinpahan sitten jättää omalle tyttärelleni (jos sellaisen joskus saan), perinnöksi :)
VastaaPoistaTata, Minä olen onnistunut keräämään melkein kaikki Tiinat halvalla kirpputoreilta. Noin puolet on niitä ihania punakantisia ja loput valkoisia. Ja minä ajattelin jossain vaiheessa koittaa lukea näitä pojille ;)
VastaaPoistaMinun (juurikin ne äidin ja tädin vanhat) Tiinat on kans punakantisia yksilöitä! Niissä on sitä jotain, kun ovat vanhoja :)
VastaaPoista