Sirpa Kähkönen: Mustat morsiamet
Otava 1998, 288s.
On olemassa kirjailijoita, joita blogimaailmassa kehutaan melkeinpä kuorossa. Sirpa Kähkönen on yksi näistä. Nyt kun olen lukenut Kuopio-sarjan ensimmäisen osan, en voi muuta kuin yhtyä kehujiin: tämä oli harvinaisen hyvä kirja. En ole pitkiin aikoihin ahminut kirjaa tällaisella vauhdilla: lykännyt nukkumaanmenoa lukeakseni vielä ainakin yhden luvun, avannut kirjan jokaisen tilaisuuden tullen saadakseni tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu. Kirjan henkilöt tulevat läheisiksi nopeasti, heidän puolestaan toivoo ja pelkää kuin kenen tahansa tärkeän ihmisen.
Juonta en lähde kuvaamaan, mutta Villasukka kirjahyllyssä osasi sen tehdä niin hyvin, että kurkatkaa sieltä. Minä tyydyn vain myhäilemään tyytyväisenä upean lukukokemuksen jäljiltä. Kieli oli soljuvaa, vaikka Kupion murre ei minulle tutuinta mahdollista olekaan. Kähkönen on taitava kertoja, jonka kirjojen pariin haluan mahdollisimman pian uudestaan.
Kiitos Maija :)
VastaaPoistaHaluaisin jo hakea Rautayöt kirjastosta, mutta yritän malttaa mieleni...
Ole hyvä! :)
VastaaPoistaMinä hain kaksi seuraavaa osaa kirjastosta heti kun sinne asti pääsin. Tässäpä sarja, joka ei ainakaan huonone edetessään!