Nälkävuosi

Aki Ollikainen: Nälkävuosi

Siltala 2012, 141s.

Ilman blogeja en varmaankaan olisi tullut lukeneeksi Aki Ollikaisen Nälkävuotta. Tämä esikoisteos on kerännyt ylistäviä ja hieman (vain hieman) hillitympiä kehuja lukuisissa kirjablogeissa, joten luonnollisesti omakin mielenkiinto heräsi. Suurin odotuksin avasin kirjan ja luin, otsa koko ajan kurtummassa ja lähestyvän itkun tykyttäessä takaraivossa.

Tarina on tietysti karu. Tapahtumia seurataan niin parempiosaisten veljesten kuin köyhän torppariperheen näkökulmasta. Kun torpasta ei löydy enää mitään syötäväksi kelpaavaa, Marja jättää miehensä kuolemaan ja lähtee kahden lapsensa kanssa etsimään ruokaa. Ei sitä ruokaa ole oikein muillakaan, mutta haaveissaan Marja näkee yltäkylläisen Pietarin. Sinne hän haluaa, siellä lasten olisi hyvä olla.

Ollikainen kirjoittaa upeasti. Ei turhaa sanahelinää tai kielen kiemuroita, mutta ei myöskään karua töksähteleväisyyttä. Tunnelmaltaan tiivis tarina, joka ei taida ihan heti irroittaa otettaan.

Nälkävuosi on tosiaan ollut runsaasti esillä blogeissa, joten en edes yritä linkittää tähän kaikkia. Kirsin arvio taitaa olla tuorein, sieltä pääsette jatkamaan myös muihin teksteihin.

PS: Blogini taitaa nyt hiljentyä hetkeksi. Olen kyllä lukenut ja luen edelleen, mutta minut on määrätty vuodelepoon, eikä padilla ole kiva kirjoittaa blogijuttuja. Palaan tänne kunhan olosuhteet sallivat jälleen istumisen :)