Gustave Flaubert: Bibliomania
(Bibliomanie, 1837)
Faros-kustannus 2012, 119s.
Suom. Antti Nylén
Esseet: Antti Nylén ja Hannu Salmi
Bibliomania on kertomus kirjarakkaudesta, joka yltyy pelottaviin mittasuhteisiin. Bracelonalainen Giacomo haalii itselleen kirjoja kiihtyvällä vimmalla tuhlaten niihin koko omaisuutensa. Kun kirjahuutokauppaan tulee myyntiin äärimmäisen harvinainen kirja, Giacomo on valmis maksamaan siitä koko omaisuutensa (siis rahallisen omaisuutensa). Hetken Giacomo ehtii olla varma voitostaan, mutta joku korottaa kirjan hintaa yli hänen varojensa. Katkera mies ajautuu epätoivoisiin tekoihin saadakseen tuon kirjan omakseen.
Flaubert on kirjoittanut Bibliomanian jo 15-vuotiaana. Ihan kelpo tarina, vaikka hiukan sen hohtoa viekin tieto siitä, että kovin samankaltainen tarina oli kerrottu lehdessä muutamaa kuukautta ennen tämän kirjoituksen julkaisemista. En ole Flaubertia ennen lukenut, mutta tässä teksti on miellyttävää ja sujuvaa luettavaa. Ainakin suomennos on hyvin onnistunut.
Pikkuruinen Bibliomania pitää sisällään Flaubertin tekstin lisäksi kaksi esseetä, joista ensimmäisessä Hannu Salmi kertoo laajemmin bibliomaniasta sairautena. Hiukan ehdin jo huolestua kärsiväni itsekin tuosta sairaudesta, mutta sain huokaista helpotuksesta: minua kun edelleen kiinnostaa ensisijaisesti kirjojen sisältö, eivät pelkät kuoret. (Tosin myönnän rakastavani kirjoja myös esineinä, sähkökirjat eivät ole vielä löytäneet luontevaa sijaa kirjapinojeni rinnalta.) Antti Nylénin esseessä pohditaan lukijan suhdetta kirjoihin ja kirjallisuutta yleisemmin, myös e-kirjat huomioidaan. Mielenkiintoisia esseitä molemmat.
Tätä pikkuruista kirjaa on helppo suositella himolukijoille, sillä jokainen meistä tunnistanee sen ilontunteen kun viimein pääsee hypistelemään jotakin kauan kaipaamaansa kirjaa.
Tämä on kyllä ihan kirjahullun kirja! :D
VastaaPoistaNorkku, niin todellakin on! :) Ja luulen, ettei tämä ei-himolukijan silmissä olisi hääppöinen elämys.
VastaaPoistaMinäkin sain kirjan juuri luettua, ja Jos vaikka lukisi-blogin Anun vertaus Giacomon samankaliasuudesta Klonkun kanssa tuli kyllä itselläkin mieleen. Pohdin myös omia kirjallisia kokemuksiani tämän nerokkaasti laaditun novellin siivittämänä. Pakko myös todeta, että minustakin tämä kirja oli sympaattisen näköinen/kokoinen - syy jonka vuoksi huomasin tämän uutuushyllyssä.
VastaaPoistaNafisan, Yritin tämän kirjan lukemisen jälkeen opetella sellaista kohtuullisempaa kirjarakkautta, eli ajatella kirjat ihan vain tavaroina ilman mitään tunnesiteitä. No hah, enpä pysty moiseen! :D Heti tulee huono omatunto, jos yritän itselleni väittää että kirjat olisivat minulle samalla lailla samantekeviä kuin kaapissa pölyttyvät kristallilasit...
VastaaPoista