A.S. Byatt: Pieni musta kirja
(Little Black Book of Stories, 2003)
Teos 2012, 204s.
Suom. Kersti Juva
Pieni musta kirja on ensimmäinen lukemani A.S. Byattin kirja, mutta tuskin viimeinen. Näiden kansien väliin nimittäin mahtui paljon enemmän, kuin sivumäärän perusteella arvaisi. En lue kovin usein novelleja, sillä aina uuden ympäristön ja henkilöiden omaksuminen on muka liian työlästä.
Byattin kerronta, tekstin rytmi ja täyteläisyys on kiehtovaa. Luinkin Pienestä mustasta kirjasta vain novellin kerrallaan, enempää ei voinut yhdeltä istumalta lukea. Tarinat suorastaan vaativat jakamatonta huomiota osakseen, pohdiskelua ja "marinoitumista".
Kirjan viidestä novellista suosikikseni nousi Kivinainen, jossa päähenkilö Ines muuttuu hiljalleen kiveksi. Ines tutustuu hautausmaan lähellä islantilaiseen mieheen, kivenhakkaajaan, joka kutsuu hänet kesäksi Islantiin. Siellä Thorsteinn tekee töitään ja Ines valmistautuu kuolemaansa. Vai onko kyseessä enemmänkin valmistautuminen elämään kivenä? Byatt kuvaa kiveksi muuttumisen yhtä aikaa pelottavana, kiehtovana ja jopa levollisena tapahtumana. Upeaa taituruutta!
Byatt on ehtinyt kirjoittaa jo vinon pinon kirjoja, joten suomennoksia lienee luvassa vielä moneksi vuodeksi eteenpäin. Hyvä niin.
Tarinoita tosiaa piti sulatella, ei puhettakaan että olisi jatkanut samantien seuraavaan. Kivinainen oli niin hieno, kaikki se kivinen kuvaus - upeaa :) Byatt täytyy pitää jatkossakin lukulistalla, vaikka en kaikista tarinoista niin pitänytkään.
VastaaPoistaOih, Byatt on hieno kirjailija. <3 Lue ihmeessä joskus mammuttimainen Lasten kirja, se on huikea!
VastaaPoistaPidin Kivinaisesta vähiten novellikokoelmaa lukiessani, mutta jostain syystä se on jäänyt jälkikäteen mieleeni vahvimpana novellina. Sekin siis jo kertoo Byattin kertojataidoista, novelli josta en muka pitänyt porautui mieleeni sinne jäädäkseen. :)
Minullakin on joku ongelma novellien lukemisen suhteen, vaikka periaatteessa pidän niistä. Ehkä syy on tosiaan se, että pitäisi niin usein tavallaan "aloittaa alusta" ja päästä sisään kirjaan ja juurikin tuo jatkuva uusien tapahtumien ja henkilöiden omaksuminen.
VastaaPoistaTämä vaikuttaa kyllä kiinnostavalta, joten voisinpa laittaa nimen ylös, jos vaikka kirjastosta osuisi käteeni. Kirjanhan voisi lukea vaikkapa jonkun muun kirjan ohella tyyliin novelli päivässä. :)
Villasukka, Yleensä luen novellikokoelmatkin yhteen pötköön, mutta tätä en edes yrittänyt lukea niin. Jotenkin hytisyttää vieläkin, kun noita novelleja muistelee.
VastaaPoistaSara, Lainasin Lasten kirjan juuri kirjastosta, vaikka vähän pelkään, etten ehdi sitä vielä lukemaan. Mutta haluaisin kyllä kovasti lukea!
Elegia, Suosittelen novelli päivässä -linjaa tämän kokoelman kohdalla. Tai vaikka vieläkin harvemmin. :)