Legenda nimeltä J.R.R. Tolkien

Colin Duriez: Legenda nimeltä J.R.R. Tolkien

(J.R.R. tolkien. The making of a Legend, 2012)

Minerva 2012, 227s.

Suom. Jere Saarainen

Meinasin aloittaa tämän tekstin valheellisella paljastuksella, jonka mukaan en olisi lukenut Tolkienilta mitään. Sitten muistin, että olenpas lukenut Sormuksen ritarit. Huh huh, läheltä piti etten valehdellut!

No, kovin syvällisesti en siis ole Tolkienin kirjalliseen tuotantoon perehtynyt, mutta elokuvaversioita olen sentään katsonut. Tolkienin suosio ei silti ole jäänyt huomaamatta ja tämä varsin kompakti elämäkerta vaikutti mainiolta tavalta tutustua Tolkienin omaan elämään. Takakannessa kerrotaan lyhyesti, kuinka Tolkien syntyi Etelä-Afrikassa, menetti isänsä nuorena, muutti äitinsä ja veljensä kanssa Englantiin, missä toimeentulo oli niukka ja jäi täysorvoksi jo 12-vuotiaana. Kuulostaa karulta, mutta herätti mielenkiintoni.

Periaatteessa Duriez kertookin varsin seikkaperäisesti Tolkienin elämästä, mutta onnistuu samalla olemaan kuvailematta itse Tolkienia juuri lainkaan. Ehkä Duriez olettaa lukijan jo tuntevan Tolkienin tarinan ja haluavan nyt keskittyä vuosilukuihin ja lukuisiin ystäviin, näiden äiteihin ja muihin sukulaisiin. Välillä tuskastutti lukea seikkaperäistä kerrontaa siitä, kuinka "X oli tutustunut Y:hyn W:ssä, missä Q:n isä oli työskennellyt vuonna 0000 ennen avioitumistaan O:n kanssa." Duriez onnistuu myös kertomaan asioita puoliksi: "Tolkienin riemua [Dysonin valinnasta] varjostivat kuitenkin hänelle annetut työtilat. Tolkien olisi itse halunnut niityille aukeavat huoneet käyttöönsä." Niin minne ne ikkunat sitten avautuivat? Pieni, mutta tätä lukijaa ärsyttämään jäävä pikkuseikka.

Lisäksi moitin Duriezia "jankkaamisesta". Esimerkiksi Tolkienin avioitumisesta kerrotaan erään kappaleen alussa näin:

"Ronald ja Edith vihittiin Warwickin St. Mary Immaculate -kirkossa. Seremonian toimitti Isä Murphy.
     Kun Tolkien meni naimisiin Edithin kanssa, tämä muutti pois Warwickin asunnostaan. Rouva Tolkienina hän seurasi aviomiestään, joka komennettiin koulutukseen milloin mihinkin. Uskollinen Jennie Grove matkusti heidän mukanaan.
     Ronaldin ja Edithin häitä vietettiin keskiviikkona 22. maaliskuuta 1916, kun Tolkien oli palannut kahdeksan kuukauden sotilaskoulutuksesta."

Mielestäni tässä olisi ollut vähän tiivistämisen varaa. Toisaalta ainakin minulle jäi hyvin mieleen, että Tolkien meni naimisiin Edithin kanssa.

Kaikkien näiden valitusten jälkeen on kuitenkin todettava, että Duriez kertoo runsaasti siitä, miten Tolkienin omat kokemukset heijastuvat hänen teoksiinsa. Myös Tolkienin intohimoinen suhtautuminen kieliin, etenkin omien kielten kehittelyyn, saa paljon huomiota.

Siinä missä petyin tähän kirjaan Tolkienin elämäkertana, voisin kuvitella sen toimivan hyvin hakuteoksena hänen kirjoistaan ja niiden taustoista kiinnostuneille.