perjantai 24. toukokuuta 2013

Suru

Elisa Hauhio, Satu Paakkala, Jari Sadinmäki: Suru
WSOY 2008, 103s.

Tämä kirja sattui silmiini kirjastossa. Nopealla silmäilyllä panin merkille runsaan, värikkään kuvituksen ja melko vähäisen tekstimäärän. Nappasin kirjan kainalooni ja eräänä iltana sen luin.

Suru on sellainen kirja, johon täytyy saada keskittyä. Vaikka tekstiä on aika vähän, suru on suurta. Teksti ja kuvitus yhdessä luovat ehjän, mutta kipeän kokonaisuuden. Kertojia kirjassa on kolme ja heidät erottaa paitsi erilaisesta kertojanäänestä myös tekstin fontista, joka vaihtuu kertojan mukana. Yksi on menettänyt veljen, yksi elämänkumppanin, yksi hyvän ystävän. Yhtä ihmistä kaipaa niin moni, monin eri tavoin mutta silti suru voi olla samaa.

"musta tuntuu kuin jotain olis 
amputoitu. mä voin silti tuntea sen
mutta myös sen että sitä ei ole. siinä
tilalla on suru ja viha. mä en voi
jakaa niitä. ne syö mua sisältä."

Kun aiheena on suru, ei lukeminen tietenkään ollut mitenkään iloinen kokemus. Mutta pidin Surusta silti. Kirjassa käydään läpi surun vaiheet kieltämisestä asian hyväksymiseen, siihen hetkeen kun hengittäminen onnistuu paremmin. En tiedä, olisiko tästä kirjasta surevalle lohtua, mutta en usko, että yhtään mikään voi pahimman surun keskellä helpottaa oloa. Ehkä tästä kuitenkin saisi vertaistukea, sanoja omille tunteille.

4 kommenttia:

  1. Onko tämä sarjakuvaromaanimainen vai enemmän kuvatarinakokoelma? Tykkäsin yllättävän paljon Merenneidosta tavaratelineellä, joka on kuvatarinakokoelma ja aiheensa puolesta "Suru" olisi hyvinkin ajankohtainen.

    VastaaPoista
  2. Taika, en ole varma, millainen on kuvatarinakokoelma, mutta sarjakuvaromaani tämä ei missään nimessä ole. Joten ehkä siis tuollainen ensin mainittu. Olen pahoillani, että aihe on ajankohtainen sinulle <3

    VastaaPoista
  3. Nimi kirjalla on ainakin täsmällinen ja kertoo heti, mistä on kyse. Luin itse äskettäin Näkövammaisten lukupalvelulle ääneen (pyynnöstä) kirjan nimeltä Surusta toivoon, joka käsitteli samaa aihetta mutta oli aika käännetyn oloinen ja uskonnollinen eli ei kovin lohdullisen tuntuinen, vaikkei itselleni aihe olekaan nyt akuutti. Tämä lukemasi on ilmeisesti neutraali?

    VastaaPoista
  4. Arja, Kyllä tämä on tosiaan neutraali, eli uskontoa ei tuputeta millään lailla. Eikä siis uskonnottomuuttakaan. Ei-hengelliselle surunvalittelukirjalle olisi muuten varmasti kysyntää! Ainakaan meidän kaupungista en löytänyt, kun olisin halunnut ystävälle sellaisen antaa.

    VastaaPoista