Gillian Flynn: Kiltti tyttö
(Gone Girl, 2012)
WSOY 2013, 447s.
Suom. Terhi Kuusisto
Arvostelukappale
Gillian Flynnin Kiltti tyttö herätti kiinnostuksen jo uutuusluettelossa. Mitä lähemmäksi kirjan julkaisupäivä tuli, sitä enemmän ympärillä tuntui olevan malttamatonta kohinaa ja pulputusta: "Enää vähän aikaa! En malta odottaa!" Kun blogitekstejä alkoi ilmestyä, välttelin niiden lukemista, mutta väkisinkin huomasin kirjan keränneen rutkasti ylisanoja ja kehuja. Yritin kyllä pitää odotukseni matalalla, mutta kieltämättä silti odotin aika paljon järisyttäviä yllätyksiä ja sitä ihanaa lukufiilistä, kun haluaa lukea vielä luvun tai kaksi.
Kirja alkaa ja etenee periaatteessa vauhdikkaasti: on Nick ja Amy Dunnen viidennen hääpäivän aamu. Nick saa työpaikalleen, siskonsa kanssa omistamaansa baariin, puhelun naapuriltaan, joka ilmoittaa Nickin ja Amyn talon ulko-oven olevan apposen auki. Kotona Nickiä odottaa pelottava näky: yläkerrassa on päälle jäänyt silitysrauta ja olohuoneessa on selvästi tapeltu, eikä Amysta näy jälkeäkään. Poliisit tarttuvat toimeen, kuin myös Nick, jonka käytös on kuitenkin jotenkin omituista. Hyvin pian käy selväksi, että Amyn katoamisesta epäillään Nickiä, vaikka näyttöä onkin vaikea saada kasaan.
Noh.
Yllättäviä käänteitä kyllä tuli vastaan. Mutta minulle olisi riittänyt yksi tai kaksi käännettä, sillä huimatkin käänteet alkavat puuduttaa, jos niitä on liikaa. Kerronta ei ollut niin sujuvaa, että olisin lompsahtanut tarinaan mukaan, vaan lukeminen eteni tahmaisen nihkeästi. Villasukka kirjahyllyssä muotoilee osuvasti tarinan etenevän kuin jarru olisi jäänyt vähän jumiin. Välillä tuntui kuin olisi lukenut Ilman johtolankaa -sarjan jaksoa kirjana, joskin TV-sarjaa monisyisempänä ja vinksahtaneempana versiona. Vaikka Amyn ja Nickin kohtalot kiinnostivat, ei kirja vienyt mukanaan. Ehkä asiaa olisi auttanut, jos kirjasta olisi löytynyt edes yksi pidettävä henkilö. Nyt kaikki olivat enemmän tai vähemmän luotaantyöntäviä, lipeviä, tyhmiä tai muuten vain ahdistavia. Petyin kirjaan, mitä sitä enempää kiertelemään. Blääh.
Minulle tämä oli sellainen no joo, okei-kirja. Myönnän että odotin kirjalta enemmän ennakkokohkauksen perusteella. Vaikka käänteitä oli, niin ei minua niin vaan huijattu. =D
VastaaPoistaKyllä minäkin kallistun enemmän tuohon blääh -osioon :D Periaatteessa ihan kiva, mutta liian moni juttu lopulta tökki.
VastaaPoistaHöh, en ole kuullutkaan saati nähnyt tätä kirjaa, mutta yhtäkkiä KAIKKI ovat lukeneet sen. Eli enköhän minäkin. Tämän postauksen jälkeen odotukseni eivät ainakaan ole korkealla enkä siis pety. :P
VastaaPoistaIrene, Mua on helppo huijata, mutta äkkiä sitä turtuu, eikä jaksakaan yllättyä enää. Ihan ok kirja, josta ilman ennakko-odotuksia olisin varmasti pitänyt enemmän.
VastaaPoistaVillasukka, Minua ihan harmittaa, että petyin niin kovasti. Mutta eipä sitä voi kiistää, etteikö tökkiviä juttuja olisi ollut.
Pentukissa, Älä pety! :) Vaikka minä petyin, toivon silti että mahdollisimman harva lukija pettyisi - ikinä mihinkään kirjaan.