Yiyun Li: Kulkurit
(The Vagrants, 2009)
Tammi 2013, 431s.
Suom. Seppo Loponen
Kirjastosta
Kirjastosta
Jotkut kirjat ovat yhtä aikaa ihania ja kamalia. Ne haluaisi ahmia äkkiä, mutta ei oikeastaan ilkeä, kun joku kirjassa on niin inhottavaa. Yiyun Lin Kulkurit oli minulle tällainen ristiriitojen kirja. Taidokas kerronta ja sujuva suomennos houkuttelivat lukemaan pitkiä pätkiä, mutta tapahtumien ja ihmiskohtaloiden karuus sekä muutaman hahmon herättämä vastenmielisyys pakottivat hidastelemaan.
Eletään vuotta 1979 kiinalaisessa Kurajoen kylässä. Opettaja Gu herää aamulla vaimonsa nyyhkytykseen, mutta ei käänny lohduttamaan häntä. Tänään heidän jo 10 vuotta vankilassa istunut tyttärensä, vastavallankumouksellinen Gu Shan, teloitetaan. Tyttären rikoksia pidetään niin vakavia, ettei häntä saisi julkisesti surrakaan. Teloituspatruunankin joutuvat maksamaan vanhemmat itse.
Li marssittaa lukijan eteen joukon Kurajoen asukkaita, joiden elämät risteävät kirjan mittaan. Keskeisimmiksi hahmoiksi minä koin 12-vuotiaan Ninin, perheensä esikoistytön, jota epämuodostumiensa takia kohdellaan piikana, sekä iljettävän Bashin, mumminsa kasvattaman nuoren miehen, joka on kiinnostunut ottamaan selvää siitä, mitä naisilla on jalkojensa välissä. Vaikka Bashi on periaatteessa vain utelias, koin hänet vastenmielisen lipeväksi mieheksi.
Poliittinen tilanne on äärimmäisen kireä ja jokaisen täytyy varoa sanojaan ja tekojaan. Puna-armeija ei ole turhan tarkka ilmiantojen luotettavuudesta, vaan rankaisee pienimmästäkin rikkeestä - melkeinpä jo sen mahdollisuudesta. Kirja tuo hyvin ilmi sen, miten saman asian voi nähdä ja kokea eri tavoin, ihmisestä riippuen.
Vaikka kirjassa on paljon henkilöitä, Li pitää ohjat käsissään taitavasti. Lopputulos on ehjä, hieno ja vahva, kirjan ajoittaisesta ahdistavuudestaan huolimatta. Suosittelen.
Oho, luit tämän! Minä nimittäin jätin kesken 50 sivun jälkeen. Ahdisti ja samaan aikaan oli kovin etäistä jotenkin. Eikä minkäänlaista valon häivettä. Olisi siis pitänyt pinnistellä vielä.
VastaaPoistaOnpas traaginen alkuasetelma! Pakko lukea!
VastaaPoistaMinna, ei se ahdistus kyllä hirveästi väistynyt missään vaiheessa, joten ehkä pitemmälle lukeminen ei olisi auttanut. Ihmisiä kirjassa on sen verran paljon, että osa jäi vähän etäisemmiksi, mutta toki kirjan mittaan melkein kaikista sai paremman kokonaiskäsityksen.
VastaaPoistaAnni, suosittelen!
Kyllä on ollut hurjaa tuo poliittinen kontrolli. Kiinnostuin kyllä tästä!
VastaaPoistaPari kertaa olen tätä hypistellyt, mutta jättänyt kuitenkin hyllyyn, vaikutelmani ahdistavuudesta mutta kiinnostavuudesta piti siis paikkansa. Taitaa jäädä lukematta minulta.
VastaaPoistaPidin tästä todella! Lin tapa kirjoittaa on mielestäni oivaltava ja rauhallinen, vaikka hän käsitteleekin rankkoja aiheita. Samalla ihmisten ja yksilöiden kautta tulee kuvatuksi yhteiskunnallinen tilanne, joka ei armahda yksilöä.
VastaaPoistaKirjanainen, suosittelen!
VastaaPoistaArja, voithan kuitenkin kokeilla tätä, sillä ahdistavuuksien takana oleva tarina on... No, en voi väittää upeaksi, mutta ajatuksiaherättäväksi ainakin.
Valkoinen kirahvi, kyllä, Lin kerronta on rauhoittavaa. Retostelevampi kertoja olisikin tehnyt kirjasta täysin mauttoman.