keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Paimentyttö

Enni Mustonen: Paimentyttö
Otava 2013, 360s.
Arvostelukappale

Melko vanhaksi piti elää, ennen kuin luin ensimmäisen Enni Mustosen kirjan! Paitsi että olen kyllä lukenut monta Kirsti Mannisen kirjaa, mutta eihän niitä lasketa, vaikka samasta ihmisestä onkin kyse... Syy Enni Mustosen kirjojen välttelyyn on vähintäänkin kyseenalainen. Lapsena meidän piti monesti tuoda kirjastoautolta lukemista myös äidille ja kuskisedälle esitettiinkin aina sama kysymys: "oisko äitille jotakin lällyä?". Useimmiten se kotiin kannettu "lälly" oli Enni Mustosta. Näin siis Mustonen leimautui lällykirjailijaksi ja ajattelin että minähän en mitään rakkaushömppähöttöä lue.

Mustosen uusin romaani, Paimentyttö, herätti kuitenkin mielenkiintoni heti kun sen kustantajan uutuuskuvastossa näin. Tämä kirja avaa Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjan, jossa päästään seuraamaan orvon Ida-tytön silmin tunnettujen kulttuurisukujen elämää. Ensimmäisessä osassa tutustutaan nuoreen Idaan, joka päätyy paimentytöstä navettapiikapestin kautta sisäpiiaksi Topeliuksen taloon. Yleensä suhtaudun nihkeästi todellisista henkilöistä kirjoitettuihin fiktiivisiin tarinoihin, mutta Mustonen onnistuu hivuttamaan Topeliusten elämän tarinaan sen verran vaivihkaa, ettei asia häirinnyt minua.

Rakastan arkisia kuvauksia entisaikojen maatalojen elämästä ja sellaista Paimentytössä kyllä riittää. Askareita riittää tekeville käsille niin, ettei unellekaan aina jää kovin paljon tilaa. Ja vaikka Idaa elämä tuntuu potkivan molemmilla jaloilla ja lyövän vielä halolla päähän, ei Ida jää surkeuteensa muhimaan, vaan jatkaa sinnikkäästi elämistä kykyjensä mukaan.

"- Ida tycker väl om att läsa? hän kysyi hymähtäen minut nähdessään.
Pidinkö lukemisesta? Eihän mikään ollut hauskempaa kuin sukeltaa tarinoihin, joissa sai matkustaa mihin tahansa, kulkea linnoissa ja erämaissa, kohdata vaaroja ja seikkailuja ja selviytyä niistä voittajana."
Jos jotakin jäin kaipaamaan, niin pohjanmaan ruotsia. Etenkin, kun Topeliusten taloon tulee hetkeksi Pohjanmaalta ruotsinkielinen piika, jolla on perheessä kielivaikeuksia, olisi ollut oiva paikka antaa pieni näyte murteen omalaatuisuudesta. Minä en osaa hyvin edes kouluruotsia, mutta tämä Kokkolan ruotsi on jotakin ihan käsittämätöntä! Oletan, ettei Uusikaarlepyyn ruotsi hirveästi tästä eroa. (Paikallisesta murteesta on olemassa kirjakin, Grundsprååtji, jota en kylläkään ole lukenut.) Jos osaisin, pistäisin tähän väliin jonkun näytteen, mutta kun en osaa.

Topeliuskin alkoi kirjan myötä kiinnostaa aiempaa enemmän. Topeliuksen lapsuudenkotiin, Kuddnäsiin, on meiltä matkaa noin 50km, mutta en ole siellä koskaan käynyt. Ehkä tänä kesänä olisi jo korkea aika!

8 kommenttia:

  1. Luin tämän harppoen, sillä ajattelin tarttua kirjaan juhannuksena. Tuo kirjan kansi on vain jotenkin niin kansallisromanttinen ja muutenkin vaikuttava, ainakin tällaisen maalaistytön mielestä :) Ihana lällytarina! Minä olen lukenut Mustosta jonkin verran ja aina tietää viihtyvänsä ainakin kohtuullisesti.

    VastaaPoista
  2. Minäkin ajattelin tutustua Mustoseen jossain vaiheessa. Ennakkoluuloja löytyy vaikka muille jakaa, mutta nyt olen alkanut toivomaan, että jospa yllättyisinkin positiivisesti.. :)

    VastaaPoista
  3. Hih, olen lukenut häneltä yhden teoksen ja olihan se juu vähän lälly :) Toisaalta pidän kyllä maalaisromantiikasta ja arkisen aherruksen kuvailusta - vaikuttaa ihanalta kesäkirjalta!

    VastaaPoista
  4. Odotan niin tämän lukemista, tulisipa pian kirjastoihin, jotta voisin tehdä varauksen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin piti sanomani, että kirjoituksesi lisäsi entisestään hinkuani lukea tämä. :)

      Poista
  5. Amma, Uskoisin tämän sopivan hyvin juhannuskirjaksi - vaikka ihan yhtä hyvin tätä voisi lukea joulun pyhinä. Maalaistyttönä oli mukavan kotoisaa lukea maitohuoneista ja muista. Karjakeittiölle oli tosin joku toinen nimitys, mutta en muista sitä juuri nyt.

    Sonja, Ainakin minut ennakkoluuloineni tämä kirja yllätti iloisesti. Ehkäpä voisit aloittaa tästä? :)

    Annika, Minusta tämä oli ihana, vaikka en suoralta kädeltä kepeäksi lähtisi kuvailemaan. Jos tämä pitäisi asettaa johonkin kohtaan asteikolla kioskikirjallisuus - Kuopio-sarja, niin ehdottomasti oltaisiin siellä Kuopion päässä!

    Jonna, Meidän kirjastosta voi onneksi varata kirjoja jo hankintavaiheessa. ;) Toivottavasti sinäkin pidät tästä!

    VastaaPoista
  6. Mielenkiintoinen postaus, joka herätti uteliaisuuden. En ole lukenut Enni Mustosta aiemmin, voisihan tuota jollain kirjastoreissulla hieman vilikaista.

    VastaaPoista
  7. Aino, kannattaa vilkaista! :) Minua alkoivat tämän myötä kiinnostaa muutkin Mustosen historialliset kirjat.

    VastaaPoista