Mifongin aika

J. S. Meresmaa: Mifongin aika

Karisto 2013, 494s.

Arvostelukappale

Luin alkuvuodesta Mifongin perinnön, vakuutuin ja pistin jatko-osan välittömästi lukulistalle. Mifongin aika vastasikin melko hyvin odotuksiani: vauhti on kova ja kokonaisuus hallittu. Henkilöistä etenkin Ardis on kirjojen tapahtumien väliin jääneen neljän vuoden aikana kasvanut ja kypsynyt, mikä oli pelkästään positiivista. Kuluneita vuosia ei jäädä vatvomaan pitkäksi aikaa, vaan oleellinen kerrotaan lukijaystävällisen tiiviisti.

Pienessä kylässä länsimantereella Ardis elää tyttärensä Fewrynnin kanssa vaatimatonta, mutta ihan hyvää elämää. Ikävä ja huoli pojasta, Ciaranista, on tietysti kaiken aikaa läsnä, mutta Ardis on sopeutunut osaansa. Mutta kuten elämällä on tapana, yht'äkkiä kaikki muuttuu: Ardis repäistään irti tasaisesta arjesta kohtaamaan ihmisiä menneisyydestään. Osaa hän on kaivannut kipeästi tai pelännyt menettäneensä, jotakuta hän ei olisi halunnut nähdä enää koskaan.

Danten veli Roan saa hiukan "jalkaansa oven väliin" ja oletankin, että hänellä voisi jatkossa olla yhä suurempi rooli tarinassa. Onneksi tilaa on myös Dantelle sekä Linnille, joka huitelee ronskisti omia polkujaan. Niin, toki kirjassa on rutkasti muitakin henkilöitä eikä mifonkejakaan sovi unohtaa.

Pidin Mifongin ajasta, vaikka lukuolosuhteet eivät olleetkaan ihanteelliset ja lukukokemus siitä hiukan kärsi. Suurin odotuksin pakkasin tämän nimittäin mukaan mummulalomalle sillä ajatuksella, että aina nuorimmaisen päiväunien aikaan löhöän auringossa ja luen. Yllättäen huomasinkin viihtyväni löhötuolia paremmin puita pinoamassa, mattoja pesemässä tai kukkapenkkiä kitkemässä ja lukeminen jäi hyvin vähälle. Yhtenäisempi lukeminen olisi varmasti ollut kirjan etu, sillä nyt tapahtumat tuntuivat jäävän vähän liian etäisiksi.

Jatko-osilla on usein taipumusta tietynlaiseen väliinputoajuuteen ja näin jälkikäteen tuntuukin, kuin tässä osassa olisi hiukan vastailtu edellisen osan kysymyksiin ja herätelty uusia, mutta se itsenäinen osuus jäi pikkuisen liian ohueksi. Tästä huolimatta odotan innostuneena seuraavaa kirjaa ja sitä, mihin suuntaan kukin seuraavaksi ajautuu.