Iltasatuja

Timo Parvela: Hyvän mielen iltasatuja
WSOY 2012, 96s.
Kuvitus: Virpi Penna

Timo Parvelasta näyttää muotoutuneen meidän perheelle luottokirjailija, mitä näihin iltasatuihin tulee. Paljon ja monipuolisesti hän onkin kirjoittanut, joten ei ole ihme että yhden miehen tuotannosta löytyy sopivaa luettavaa monen ikäiselle.

Nyt alkuvuodesta olemme lukeneet kaksi iltasatukirjaa. (Kaksi muuta satukirjaa on jäänyt kesken. Ehkä jatkamme niitä joskus toiste.) Hyvän mielen iltasatuja on runsaasti ja hauskasti kuvitettu kokoelma. Sen sadut ovat sopivan mittaisia yhdeltä istumalta luettaviksi ja sisältökin on mukavan leppoista. Ei siis tarvitse pelätä mitään painajaisia tai muuta vastaavaa.

Minä pidin eniten tarinasta Neljä vanhusta, jossa on paljon vanhanaikaisia piirteitä: köyhä perhe, julma rikas mies ja neljä hyväntahtoista, taikavoimia omaavaa vanhusta, jotka auttavat köyhän perheen tyttöä.

Lapsia taas hauskuutti eniten tarina nimeltä Ei saa!. Kieltämättä kuulosti äidinkin korvaan tutulta tämä perheen ostosreissu, jonka aikana vanhemmat hokivat aika hirveän monta kertaa "Ei saa!".

Timo Parvela: Karuselli
WSOY 2008, 77s.

Karuselli oli myös mukavaa luettavaa illoiksi. Tässä kirjassa pieni, lentotaidoton unni Kattila ihastelee karusellia ja siinä leikkiviä isompia unneja. Syksyn tullessa isot unnit lähtevät etelään, mutta Kattila ei halua lähteä yhtään minnekään. Hän ystävystyy Onni-haitaran kanssa, jonka seurassa Kattila oppii paljon asioita. Ehkä eniten ajasta, joka kulkee joskus nopeaakin nopeammin ja joskus ei ollenkaan.

Minä taisin pitää Karusellista enemmän kuin lapset. Ehkä pätkissä lukeminen ei tehnyt oikeutta tarinalle, joka etenee kiehtovalla tahdilla ja kietoi ainakin minut miellyttävästi sormensa ympäri. Jos nyt tarinalla sormia on. Virpi Talvitien kuvitus ja Parvelan teksti tuntuvat kuuluvan saumattomasti yhteen ja kertovan tarinaa kumpikin tavallaan.



Iltasatuja on muuten luettu meillä viime aikoina huomattavasti enemmän kuin ennen, vaikka sitä ei täällä blogissa näekään. Kuopus nimittäin on jo sen ikäinen, että malttaa keskittyä kuvakirjoihin ja niitä on luettu pinokaupalla. Iltaisin luen ensin näitä isompien satuja, sitten kuopukselle ikioman kirjan hänen omassa huoneessaan. Toki päivisinkin luetaan, melkein aina kun lapsi tahtoo. Suurimpia hittejä ovat olleet Maisa-kirjat, Pikku kummitus Lapanen, Samu ja Salla sekä Mimi sanoo ei ja Mimi matkii. Mauri Kunnaksen kirjoja 2-vuotias ei vielä jaksa kuunnella, mutta kuvista hänkin pitää ja pyytää usein lukemaan "kissa kurkistaa -kirjan". Hänen lempipuuhaansa on nimittäin etsiä kuvista kissoja ja siellä täällä pilkistäviä silmäpareja. :)