John Williams: Stoner
(Stoner, 1965)
Bazar 2015, 306s.
Suom. Ilkka Rekiaro
Toisinaan kirja valitsee lukijansa eikä päinvastoin. Stonerin kanssa minulle kävi niin. Selailin Bazarin kevätkatalogia ja jokin minussa havahtui tämän kirjan kansikuvan nähdessäni. Kansi on upea! Tuo mies näyttää siltä, että hänen elämässään riittää kerrottavaa - ja minä haluan sen kuulla.
Stoner on ilmestynyt alunperin 1965, mutta jäänyt ilmestyessään vähälle huomiolle. Sittemmin klassikoksikin nousseesta kirjasta on otettu lukuisia uusia painoksia ja onneksi se ilmestyy helmikuun lopulla myös suomeksi.
Kirja kertaa William Stonerin elämän. Stoner syntyy vuonna 1891 vaatimattomiin oloihin, Keskilännen pienen maatilan ainoaksi lapseksi. Perheessä ei paljon puhella, pohdiskella tai suunnitella tulevaa, vaan puurretaan arkisissa askareissa aivot lepotilassa. Stoner lähtee yliopistoon opiskelemaan maataloutta, mutta uudessa ympäristössä hän löytää itsestään aivan uusia ulottuvuuksia eikä kotiin palaaminen ole enää vaihtoehto.
Williamsin teksti (ja Rekiaron käännös) on arkisen suorasukaista, toteavaa ja vähäeleistä, mutta jollain käsittämättömällä tavalla äärimmäisen lumoavaa. Periaatteessa Stonerin elämäntarinan voi nähdä tylsänä ja ankeana, mutta minusta kaikki tarinassa toimii. Stonerin elämän valintoja ja käännekohtia ei liiemmin selitellä ja osa tuntui minusta käsittämättömiltä. Mutta niinhän elämä menee: jokainen tekee omat valintansa ja kärsii tai nauttii seurauksista.
Stoner on niitä kirjoja, joita haluaisi yhtä aikaa suositella kaikille ja samalla pitää kaikessa hiljaisuudessa omana aarteenaan. Todella hieno kirja!
PS: Varoituksena kuitenkin kaikille Stonerin lukeville kerrottakoon, että jättäkää ihmeessä kirjan alussa oleva John McGahernin saateteksti lukematta. Siinä nimittäin referoidaan lähes koko kirja.
Minä luen kirjat yleensä tunnollisesti alusta loppuun, mutta joku onnenkantamoinen kehotti hyppäämään saatteen yli ja näin säästyin itse juonipaljastuksilta.
Kiitos varoituksesta! Kirja on ehdottomasti lukulistalla. Uusimmassa Imagessa Juha Itkonen avaa hieman kirjan taustaa ja myös sisältöä. Vaikka Itkonen ei varauksettoman ihastunut ollutkaan, hänenkin kirjoituksensa vain lisäsi haluani lukea tämä!
VastaaPoistaKirsi, Vaikka itse vaikutuin suuresti Stonerista, ymmärrän hyvin ettei se varmasti kaikkia miellytä. Voisin kuvitella, että se on joidenkin mielestä ärsyttävän hidas ja tylsä. Mutta toivon sinun pitävän tästä. :)
PoistaNyökyttelin vain läpi tekstisi, juuri näin! Stoner oli ihan mahtava lukukokemus, vaikkei siinä periaatteessa tapahdu paljoakaan (ellei yhtä kokonaista ihmiselämää oteta lukuun) ja teksti on vähäeleistä. Loppukin oli vielä kamalan kaunis :)
VastaaPoistaLaura, Juuri tuo on minusta mahtavaa: tarinaa voi pitää jopa tylsänä, vaikka siinä käydään läpi kokonainen elämä. Hurjan hieno kirja <3
PoistaKatalogin jäljiltä olin vielä vähän kahden vaiheilla, mutta eiköhän tämä nyt mene lukulistalle! :)
VastaaPoistaSatu, Kannattaa lukea! Uskoisin sun pitävän tästä, mikäli lukuhetki osuu kohdalleen. :)
PoistaAi että mä inhoan noita spoilereita kirjojen alussa! Mä AINA luen ne. Mutta nyt, kiitos sinun, kun Stoner tulee varauksesta saatan kerrankin tajuta jättää slun viimeiseksi.
VastaaPoistaSiina, spoilerit on tosi turhauttavia! Jotenkin niistä tulee semmonen olo, että ettekö te nyt tosiaan anna lukijoiden itse huomata, mitä milloinkin tapahtuu vaan kaikki pitää etukäteen kertoa. Toivottavasti Stoner viihdyttää sinua!
PoistaAi että mä inhoan noita spoilereita kirjojen alussa! Mä AINA luen ne. Mutta nyt, kiitos sinun, kun Stoner tulee varauksesta saatan kerrankin tajuta jättää slun viimeiseksi.
VastaaPoistaHyvä, että huomasit laittaa tuon sinänsä upea saatetekstin kohdalle varoituksen, sillä se on täydellinen tiivistelmä teoksesta.
VastaaPoistaTodella hieno kirja, johon ei lisäisi mitään, ei ottaisi pois mitään.
<3
Leena, Tässä ei kyllä tosiaan ole tippaakaan mitään liikaa, eikä tähän toisaalta jäänyt kaipaamaan yhtään mitään. Kansikuvakin on järjettömän upea.
PoistaHmm... Voisiko tämän kirjan kohdalla vetää hataran viivan kohti Kalle Päätaloa ja Iijoki-sarjaa? Siis että jos Päätalo ei tunnu hitaalta haahuilulta niin tämän voisi kokea vähän saman tyylisenä?
VastaaPoistaVillis, mielenkiintoinen teoria! Sanoisin, että ehkä ei kannata vertailla, kun Päätalolla on kuitenkin sitä huumoria ja kieli niin värikästä, että se tuo paljon eloa niukkatapahtumaiseenkin kerrontaan. Mutta ehdottomasti suosittelen kokeilemaan tätä ja toteamaan sitten itse, voiko vedellä viivoja suuntaan tai toiseen! ;)
Poista