Tulen tyttäriä

Maria Carole: Tulen tyttäriä

Osuuskumma 2014, 358s.

Voi, kuinka paljon pidän siitä hetkestä kun tajuan lukevani odotuksiani parempaa kirjaa! Tartuin Tulen tyttäriin sillä asenteella, että lukaisenpa tässä välissä vähän kepeää romantiikkaa fantasiamaailmasta. En ole vuosiin pitänyt itseäni fantasian ystävänä, sillä jotenkin koen raskaaksi sen uudenlaisen maailman opettelun, joten myönnän jopa hienoisen nihkeyden itsessäni. Mutta kas! Maria Carolen Tulen tyttäriä käynnistyikin niin mutkattomasti ja elävästi, että pian jo ihmettelin mikä siinä fantasiassa muka niin haastavaa on.

Tulen tyttäriä kertoo Naarnista, tulen sukua olevasta sotilaasta, joka on kuitenkin väsynyt taistelemaan. Sattuman kautta Naarni päätyy syrjäiseen Susikulman taloon, jossa asuu pienen poikansa kanssa Emma, tavallinen ihminen. Emmassa on jotain sellaista, mitä kenessäkään muussa ei ole: tietty tuoksu. Palvelusaikaa on kuitenkin jäljellä vielä kymmenen vuotta, eikä yhteisen elämän aloittaminen ole mutkatonta tai välttämättä edes mahdollista.

Romanttisten juonikuvioiden rinnalla kulkee tarina vuorella olevista jumalista, joista yhden jälkeläinen Naarnikin on. Totuus jumalista selviää Naarnille ikään kuin sattumalta.

Yritin lukiessa keksiä sopivaa sanaa kuvaamaan lukukokemusta. Kovin vajailta kuulostavat kaikki nämä muistiin merkityt adjektiivit, mutta minulle Tulen tyttärien lukeminen oli ainakin luontevaa, vaivatonta, kiehtovaa, ihanaa, helppoa, tyydyttävää (mitähän olen tällä hakenut?) ja koukuttavaa. Harmitti, kun oli pakko käyttää aikaa siivoamiseen ja ompelemiseen, vaikka olisin mieluiten vain lukenut ja hykerrellyt hyvän tarinan parissa.

Yksi parhaista puolista tässä kirjassa oli ehdottomasti romantiikka ja seksikohtaukset. Carolella on harvoille suotu taito kuvata seksiä varsinaisesti kuvaamatta sitä. Turhan usein seksikohtaukset ovat tyyliä "hänen lemmensauvansa upottautui naisen kosteana odottavaan aromipesään", mikä saa koko touhun kuulostamaan kokkaamiselta tai muuten vain epäkiinnostavalta. Tulen tyttärissä suhtautuminen seksiin on niin luontevaa, ettei mitään vaihekuvauksia tarvita. Vähillä sanoilla Carole onnistuu tekemään selväksi senkin, milloin on kyseessä rakastelu, milloin ihan vain sutjakka aamupano. Tästä seuraavasta lainauksesta välittyy kauniisti aistillisuus ja halu:

"Jatketaanko?" hän kysyi kun Emma raotti silmiään.
Emma nyökkäsi lähes huomaamatta ja korjasi asentoaan. Tällaisina hetkinä Naarni tiesi osaavansa luoda liekin.

Tulen tyttäriä on kokonaisuutena toimiva ja ehjä. Kirjan maailmaa ei missään vaiheessa suuremmin selitellä lukijalle, vaan laajojen kuvailujen sijaan ympäristö tehdään eläväksi pienillä, osuvilla huomioilla ympäristöstä. Kaikki tässä toimii. Jos voisin lukea Tulen tyttäriä uudestaan ensimmäisen kerran, yrittäisin järjestää mahdollisimman pitkän, häiriöttömän lukuajan. Olisi ollut mahtavaa kulkea tämä matka ilman pyykki-, imurointi- ja kokkaustaukoja.