Sirkka-Liisa Ranta: Naisten työt: Pitkiä päiviä, arkisia askareita
Karisto 2015 (4. painos), 211s.
Tuntuuko teistä koskaan siltä, että kotityöt eivät lopu millään? Että koko ajan pitää olla tekemässä ruokaa, siivoamassa, pesemässä pyykkiä ja kantamassa vettä kaivolta sisälle? Niin minustakin.
Viime vuosina on tehty tutkimuksiakin siitä, kuinka monta tuntia viikossa naiset keskimäärin käyttävät kotitöihin. Esimerkiksi tämän BBC:n tekemän tutkimuksen mukaan nykynaiset käyttävät kotitöihin noin 11,5 tuntia viikossa. Minä olen monesti jupisemassa ainaisista kotihommista, mutta luettuani Sirkka-Liisa Rannan teoksen Naisten työt en voi kuin nöyränä nostaa hattua esiäideille, joille tuo 11,5 tuntia ei todennäköisesti riittänyt edes yhden päivän pakollisten hommien tekemiseen.
Ranta keskittyy kuvaamaan suomalaisen naisen elämää 1860-luvulta 1960-luvulle asti. Kirjassa kerrotaan pääasiassa maaseudun oloista, ikään kuin niistä arkisimmista elämistä. Helppotajuinen teksti on miellyttävää luettavaa, vaikka sisältö onkin jopa karua. Naisen asema ei Suomessakaan ole ollut kummoinen ja kehitys on todellakin ottanut oman aikansa. Tyttöjen pääseminen koulunpenkille ei ollut itsestäänselvyys ja jatko-opintoihin pääseminen vaati omat taistelunsa. Naisten töitä on yleisesti pidetty vähempiarvoisina kuin miesten töitä, vaikka ilman naisten panosta ei elämisestä olisi tullut juuri mitään. Naiset hoitivat ruoanlaiton ja siivouksen lisäksi muun muassa navetan, vaatettamisen ja lämmittämisen - samalla kun olivat avuksi ns. miesten töissä muun muassa peltohommissa.
Täältä 2010-luvulta katsoen kotityöt nykyisellään ovat lähes lasten leikkiä. Kuinka monta vaatekertaa tai sukkaparia olisi omilla lapsilla, jos minun pitäisi tehdä vaatteet lampaiden ja pellavan kasvattamisesta lähtien? Toki töitä on ennen tehty yhdessä talon muun naisväen ja usein lähitalojen naisten kanssa kökällä, mutta silti. Työmäärä on ollut uskomaton. Tuntuu naurettavalta jupista täydestä pyykkikorista, kun pyykkääminen nykyisellään vaatii aktiivista tekemistä ehkä puoli tuntia päivässä.
Naisten työt on erittäin pätevä ja silmiä avaava teos naisten arjesta ei edes hirveän kauan aikaa sitten. Kirjassa on runsaasti kuvia, joissa entinen elämä herää eloon.
Tämän kirjan haluan lukea! Jupisen nimittäin koko ajan kotitöistä, vaikka tiedän toki esiäitien raataneen aivan eri tahtia.
VastaaPoistaVastikään kuulin myös tutkimuksen siitä, että pyykinpesuun kuluu nykyään paljon enemmän aikaa kuin ennen. Pyykkiähän ei todellakaan pesty ennen joka päivä ja vaatteita oli huomattavasti vähemmän. Toki työ oli sitten paljon raskaampaa, kun sitä tehtiin.
Kaunokirjallisuudessa Lehtosen Putkinotko tai Ulla-Lena Lundbergin teokset kuvaavat naisten töitä todella hienosti.
Elina, Tämä kannattaisi lukea jokaisen - sukupuoleen katsomatta!
PoistaOn tosiaan ihan loogista, että pyykinpesu taitaa nykyisin olla aikaavievempää puuhaa kuin isovanhempien aikaan, mutta onhan se myös vaivattomampaa. Nykyisin ei tarvitse keitellä saippuoitakaan itse ;)
Kyllä ei olisi esiäideillä ollut aikaa kirjabloggaamiseen kotitöiden ohella! :D
Ihailin tätä kirjaa jo Kariston katalogissa, mutta tämä sinun kirjoituksesi jälkeen päätin, että tämä kirja pitää lukea. Ennen naisten työpäivät taisivat olla rutkasti pidempiäkin kuin nykyään. Aamusta iltaa tehtiin töitä ja herättiin aamulla jo viiden aikaan. Mutta niinhän se oli laita miestenkin kohdalla - ja usein lastenkin...
VastaaPoistaKia, Suosittelen lämpimästi! Toki entisaikaan myös miehet (ja lapset) tekivät pitkää päivää, mutta naisten työpanosta on usein aika lailla väheksytty. Siinä missä miehet ovat saattaneet ruoan päälle ottaa pienet tupluurit, naiset ovat siivonneet ruokailun jälkiä jne.
Poista