Harry Potter - Suuri otuskirja

Jody Revenson: Harry Potter - Suuri otuskirja

(Harry Potter: The Creature Vault: The Creatures and Plants of the Harry Potter Films, 2014) 

Readme.fi 2015, 206s. 

Suom. Irma Rissanen

On ihan luonnollista, että jos on pitkin alkuvuotta lukenut lapsille Harry Pottereita, sitä alkaa itsekin innostua Rowlingin luomasta taikamaailmasta uudestaan. Vaikka pidänkin Pottereista enemmän kirjoina kuin elokuvina, olen totta kai ihastellun paljon sitä, kuinka upeasti erilaiset hahmot, eläimet ja erikoiset kasvit on niissä toteutettu.

Jody Revensonin kirjoittama Harry Potter - Suuri otuskirja on visuaalisesti erittäin näyttävä tietoteos velhomaailman otuksista ja siitä, kuinka ne on saatu siirrettyä valkokankaalle. Jokaisen hahmon toteuttaminen on tietenkin aloitettu suunnittelusta. Revenson onkin kerännyt kiitettävän paljon erilaisia hahmotelmia, konseptikuvia ja tutkielmia eri otusten varhaisvaiheista ja näitä oli mielenkiintoista verrata siihen lopulliseen hahmoon. Ulkonäössä on jokaisen hahmon kohdalla pyritty olemaan mahdollisimman uskollisia Rowlingin kuvauksille, mutta kaikkia otuksia ei toki ole kirjoissakaan perinpohjaisesti kuvattu, joten mielikuvitusta on saanut käyttää runsaasti.

Tietokoneista on totta kai ollut valtavasti apua elokuvia tehdessä, mutta yllättävän monet oliot on toteutettu erilaisilla mekaanisilla robottiversioilla. Myös tietokoneanimoiduista hahmoista tehtiin ensin luonnollisen kokoiset mallit, jotka sitten skannattiin tietokoneille.

Osa taikamaailman olioista on tuttuja myös jästeille ja pöllöjä, kissoja ja koiria näyttelivätkin "tavalliset" eläinnäyttelijät. Joitakin otuksia, kuten maahisia, näyttelivät taitavasti (ja aikaavievästi) maskeeratut näyttelijät, mutta jotkut hahmot taas eivät kerta kaikkiaan soveltuneet näyttelijöiden toteutettaviksi. Remus Lupinin ihmissusihahmoa yritettiin ensin toteuttaa ilman tietokoneita. Hyvin laihaa ja pitkää ihmissutta näyttelemään palkattiin ammattilaistanssija ja potkunyrkkeilijä, jotka treenasivat pitkillä puujaloilla liikkumista. Kuvauspaikka tällipajun juurella oli kuitenkin niin epätasainen ja ihmissusiasu niin tiukka, etteivät näyttelijät kyenneet liikkumaan oikealla tavalla ja riittävän nopeasti. Näistä syistä elokuvassa nähty ihmissusi-Lupin on toteutettu tietokoneella.

Suuri otuskirja on kuviensa puolesta erittäin laadukas ja mielenkiintoinen teos. Elokuvissa joitakin hahmoja nähdään niin lyhyitä hetkiä, ettei kaikkia yksityiskohtia ehdi millään huomata, ja siksi vasta kuvia tutkiessa tajuaa kuinka tarkkaa työtä olioiden eteen on tehty. Lapset ovat tätä lueskelleet erittäin innokkaasti, mutta etenkin manaliukset ja Batilda Bagshotin suusta ilmestyvä Nagini ovat sen verran iljettäviä katseltavia, että lapset osaavat aivan itse hypätä nuo sivut yli.

Teksti olisi kaivannut vielä yhden oikolukukerran, sillä sinne tänne on jäänyt harmillisia virheitä mm. ylimääräisten tai puuttuvien sanojen muodossa. Tietoa niukastakin tekstistä löytyy kuitenkin runsaasti.

Harry Potter - Suuri otuskirja on hyvin mielenkiintoista luettavaa velhomaailmasta kiinnostuneille, oli lukijan ikä mikä tahansa.