Kaspar Keskiyö

Stephen Desberg: Taikanaamion salaisuus

Yön saalistajat

Kuivien kyynelten prinssi

Semic

Kuvitus: Johan de Moor

Suom. Kari Salonen

Kaspar Keskiyö on yksi ensimmäisistä "ei Aku Ankka, Asterix tai Lucky Luke" -sarjakuvasarjoista, joita luin. Ja luin ja luin. Sattumalta löysin jokin aika sitten sarjan keskimmäisen osan divarista ja päätin haluta lukea sarjan pitkästä aikaa uudelleen. No, yksi haaste näissä 80-90 -lukujen vaihteen sarjakuvissa on: niitä on todella huonosti enää kirjastoissakaan. Ensimmäinen osa löytyi (pikkusiskon avustuksella) Tiekkö-kirjastoista ja viimeinen osa löytyi tästä paikallisesta kirjastokimpasta. Viimeisimmällä mummulareissulla vietinkin yhden illan lukemalla tarinaa, joka tuntui vievän ajassa taaksepäin.

Tässä vaiheessa postausta huomaan, että olisi ollut fiksua naputella juttu silloin, kun kaikki albumit olivat vielä käden ulottuvilla. Nyt joudun turvautumaan aivan liikaa hataraan muistiini…

Kahden pojan lennokkileikit keskeytyvät, kun lennokki karkaa apteekkarin ikkunasta sisälle. Toinen pojista lähtee kotiin, toinen kiipeää luvatta apteekkarin taloon lennokkia hakemaan. Lennokki on päätynyt huoneeseen, jonka seiniä peittävät monenlaiset naamiot. Naamiot alkavat puhua pojalle (jonka nimeä en enää muista) ja yksi niitä rukoilee poikaa auttamaan itseään. Apteekkarin saapuessa yllättäen paikalle poika tekee nopean päätöksen ja juoksee karkuun naamio mukanaan. Naamio kertoo olevansa toisesta maailmasta ja päätyneensä naamioksi rangaistukseksi uteliaisuudestaan. Poika päättää viedä naamion takaisin omaan maailmaansa ja etsiä tämän vartalon, jotta Kaspar Keskiyöksi esittäytynyt naamio voisi jatkaa elämäänsä.

Kaspar Keskiyön maailma ei vain olekaan mikään ystävällinen paikka. Siellä pojille opetetaan pahuutta ja alkuperäisväestöt valmistelevat vallankumousta. Nimellisenä hallitsijana toimii Lapsikuningas, mutta todellisuudessa naruja pitelevät käsissään ihmiset - julmat sellaiset. Kasparin naamion kasvoilleen painanut ihmisoika joutuu pakenemaan ja vangituksi monet kerrat, ennen kuin valtakunnan tila rauhoittuu jälleen.

Edellisestä lukukerrasta on varmasti yli 15 vuotta, mutta tälläkin kertaa pidin tästä fantasiaseikkailusta. Erityisen paljon viehätyin jälleen Kasparin maailmasta, joka on monin paikoin unenomainen ja täynnä mitä erikoisempia otuksia. Muistin aiemmilta lukukerroilta sen, että eräässä kohdassa tunsin lähes fyysistä epätoivoa. Tällä kertaa otin saman kohtauksen vähän iisimmin, mutta ei Kaspar Keskiyö mikään täysin kepeä lastensarjakuva ole.

Neliosaisesta sarjasta on tosiaan suomennettu vain kolme ensimmäistä, mutta toisaalta tämä toimii näin trilogianakin paremmin kuin muistelin. Suuret kuviot on kolmannen osan loppuun mennessä saatu nätisti päätökseen, eikä mitään piinaavia kysymyksiä jäänyt vaille ratkaisua.

Mikäli jostakin saatte sarjan käsiinne, niin suosittelen lämpimästi!