Hopeisen hummerihaarukan tapaus

Alan Bradley: Hopeisen hummerihaarukan tapaus
(A Red Herring Without Mustard, 2011)
Bazar 2015, 412s.
Suom. Maija Heikinheimo

Alan Bradleyn Flavia de Luce -dekkarisarjan kolmas osa ilmestyi suomeksi tänä syksynä. Odotin innolla pikkuvanhan kemisti-Flavian uutta rennonletkeää, vauhdikasta ja viihdyttävää etsiväseikkailua.

Hopeisen hummerihaarukan tapaus pamahtaa vauhtiin heti ensisivuilla. Markkinoille saapunut mustalaiseukko ennustaa Flavialle hämmentäviä asioita, jotka järkyttävät tyttöä. Flavia ryntää pystyyn sellaisella vauhdilla, että kynttilä kaatuu ja sytyttää tuleen koko ennustusteltan. Flavia haluaa korvata aiheuttamansa vahingon tarjoamalla mustalaiselle leiriytymispaikaksi syrjäistä metsäaukeaa Buckshawn mailta. Syrjäinen ei kuitenkaan tarkoita rauhallista tai turvallista, sillä mustalaisnainen pahoinpidellään lähes hengettömäksi heti seuraavana yönä. Flavia aloittaa tapauksen tutkimisen määrätietoisesti ja yrittää parhaansa mukaan selvittää syyllisen ennen poliisia.

Tämä Hummerihaarukka oli aiempia osia vauhdikkaampi, tai ainakin toimintaa oli jaettu tasaisemmin pitkin kirjaa. Minä olisin kaivannut vähän hitaampaa etenemistä, sillä nyt moni asia jäi pintaraapaisuksi. Mustalaisnaisen tapaus ei suinkaan ole ainoa arvoituksellinen tapahtuma, vaan kartanon mailta löytyy pian myös toinen väkivallan uhri. Lisäksi Flaviaa kiinnostaa katoavien ja erikoisissa paikoissa jälleen ilmoille putkahtavat esineet, kadonneen äidin kohtalo ja eräs salaperäinen taulu, de Lucen perheen talousongelmat ja alueella edelleen toimiva vaikkakin lähes hengiltä vaiettu omituinen uskonlahko.

Niin paljon kuin tästäkin osasta tykkäsin, olisin kaivannut tiivistämistä ja juonikuvioiden karsimista. Jossain vaiheessa aloin jo ärsyyntyä Flaviaankin, joka harkiten jätti kertomatta erinäisiä asioita poliiseille vaikeuttaen ja hidastaen näin heidän työtään. Teksti on joka tapauksessa sujuvaa ja viihdyin kirjan parissa pienistä ärtymyksenaiheista huolimatta hyvin.