Rikas elämä. Parempaa arkea hidastamalla

Leila Saarivirta & Martta Kaukonen:
Rikas elämä. Parempaa arkea hidastamalla
Readme.fi 2015, 201s.

Pihin naisen elämää -blogin Leila on yhdessä toimittaja Martta Kaukosen kanssa kirjoittanut näppärän pienen, mutta sisällöltään runsaan teoksen hidastamisesta.

Arjen rauhoittamisesta on puhuttu muun muassa naistenlehdissä vuosia ja usein esimerkiksi on nostettu joku elämänsä täysin uusiksi kääntänyt yksilö tai perhe. Näissä tapauksissa on useimmiten hypätty pois työelämästä, muutettu kaupungista maalle pieneen mökkiin ja aloitettu elämä (lähes) omavaraistaloudessa. Käytännössä monetkaan eivät ole valmiita tekemään noin suuria muutoksia arkeensa, mutta hidastaa voi pienemmästikin.

Kenenkään ei pitäisi syöksyä hitaampaan elämään päätäpahkaa. Olisihan se vähän paradoksaalistakin: kiirehtiä verkkaisuuteen. Saarivirta ja Kaukonen varoittavatkin heti kirjan alussa siitä, ettei hidastaminen ole mikään oikotie onneen, vaan negatiivisiinkin tunteisiin on syytä varautua. Helpointa on, jos halu hidastamiseen tulee löytyy itsestä. Jos taas joutuu rauhoittamaan elämänsä vasten tahtoaan, vaikka sairastumisen tai työttömyyden myötä, vaatii uudenlainen arki enemmän sopeutumisaikaa.

Oma elämäni ei ole koskaan hirveän kiireistä ollutkaan. Viimeiset yhdeksän vuotta olen ollut kotiäitinä, suurimman osan aikaa omasta halusta. (Keskimmäisen lapsen täytettyä kolme vuotta olisin halunnut palata työelämään, mutta en ehtinyt työllistyä ennen seuraavaa raskautta.) Arki on suhteellisen rauhallista ja luultavasti joidenkin mielestä jopa puuduttavaa tasaisuudessaan. Minulle (ja puolisolle myös) on ollut tärkeää tarjota lapsille mahdollisimman kiiretön lapsuus ilman jatkuvia aikatauluja, mikä on luonnollisesti onnistunut helpoiten hoitamalla heitä kotona.

Minulle Rikas elämä oli ensisijaisesti tervetullut muistinvirkistäjä kaikista niistä syistä, miksi hitaampi elämä voi olla tavoiteltava asia. Rehellisesti sanoen en varmaankaan tyytyisi näin pelkistettyyn arkeen, mikäli talous antaisi myöten vähän leveämpään elämään. Välillä on työlästä psyykata itseään tyytymään näihin kierrätettyihin vaatteisiin ja noihin liimattuihin kenkiin, tuohon teipillä kasassa pysyvään puhelimeen ja siihen, ettei ole varaa viedä lapsia mummulaa kauemmaksi kesälomallakaan.

Kirjan rakenne on miellyttävän pelkistetty. Hidastamista lähestytään monesta näkökulmasta, kuten perinteiden sovittamisesta uusiin tapoihin, ihmissuhteista, ekologisuudesta ja raha-asioista aina sisäisiin muutoksiin itsensä hyväksymisestä mielenrauhaan. Myös sosiaalisen median tuomista paineista puhutaan järkevästi. Somehan on näppärä tapa pitää yhteyttä kaukanakin asuviin ystäviin ja sukulaisiin, mutta samalla some on melkoinen ajansyöjä ja uusien paineiden asettaja. Helposti voi käydä niin, että kaikkien muiden elämä näyttää vaivattomalta ja puitteiltaan upealta, kun taas oma elämä alkaa tuntua jotenkin nuhruiselta ja muutenkin tylsältä. Samoin sosiaalinen media tunkee helposti oikeassa elämässä tapahtuviin sosiaalisiin tilanteisiin: ravintolapöydässä seurueen jäsenet näpertävät älypuhelimiaan enemmän kuin keskustelevat toistensa kanssa.

Rikas elämä tarjoaa hyvää heijastuspintaa omalle elämälle. Minulle tämä kirja antoi lisää uskoa siihen, että meidän elämämme on ihan tarpeeksi hyvää näin. Ei elämänlaatua mitata rahassa tai tehtyjen ulkomaanmatkojen määrällä. Tärkeintä olisi edes yrittää olla läsnä, yrittää päästä irti kuluttavista tavoista ja ihmissuhteista, nauttia nykyhetkestä ja elää omien arvojensa mukaista elämää. Kirjoittajat kertovat avoimesti omista kokemuksistaan ja lisäksi kirjassa kerrotaan viiden muun elämäntahtiaan hidastaneen ihmisen tarinat.

Kirjan lopusta löytyy kymmenen pientä haastetta hidastamista suunnittelevalle. Miltä tuntuisi viikon ajan kurkistaa älypuhelinta korkeintaan 45 minuutin välein? Tai viettää vapaapäivä koko perheen voimin ihan rennosti köllötellen ja rupatellen, ilman telkkaria, tietokoneita tai niitä puhelimia? Hauskoja, eikä liian vaativia tehtäviä.

Tykkäsin tästä kirjasta paljon. Aihe on niin mielenkiintoinen, että luin tämän parissa päivässä. Alkuun kaipailin kirjaan kuvia, mutta lopulta tulin siihen tulokseen, että kuvattomana kirja toimiikin paremmin. On vain hyvä, ettei lukija muodosta kuvien perusteella visuaalisia näkemyksiä siitä, miltä yhtään minkään pitää näyttää. Jokaisen on hyvä määritellä aivan itse se, millainen koti miellyttää eniten ja miltä haluaa itse näyttää.

Suosittelen Rikas elämä -kirjaa kaikille hitaammasta elämästä haaveileville ja sellaista jo eläville.