 |
| Chris Riddell: Ada Gootti ja hiiren haamu (Goth Girl and the Ghost of a Mouse, 2013) Gummerus 2015, 219 Suom. Jaana Kapari-Jatta |
Leskeksi jääneen Lordi Gootin ainoa tytär Ada asuu hulppean suuressa, joskin paikoin ränsistyneessä Kalmatollon kartanossa. Talossa riittää palvelusväkeä, mutta seuraa Adalla ei liiemmin ole. Adalla on kyky nähdä haamuja ja osittain erään hiiren haamun avulla hänelle selviää, että Kalmatollossa on meneillään jotakin vilpillistä.
Kirjailijan itsensä kuvittama kirja on todella näyttävä. Kuvia on paljon, niissä on hauskoja yksityiskohtia ja löytyypä takakannen taskusta bonuksena minikirja. Jopa kirjan sivujen selkämykset on värjätty hohtavan violetilla, joka sopii hyvin kirjan goottitunnelmaan.
Minua viehätti kirjan alkupuolella erityisesti lukuisat viittaukset muuhun kirjallisuuteen ja Kalmatollon hiukan vinksahtanut elämäntyyli. Alun perusteella odotin kuitenkin tarinalta jotain aivan muuta kuin lopulta sain. Jo nimen perusteella odotin, että tässä on nyt käsissä tarina tytöstä ja hiiren haamusta. Ishmael-hiiri jää kuitenkin ihan sivu-sivu-sivurooliin, sillä varsinaisen juonen kanssa sillä ei ole oikein mitään tekemistä.
Minusta tarina olisi kaivannut vähän enemmän vauhtia ja jotakin, mikä olisi pitänyt juonen paremmin kasassa. Nyt tuntui, että alkuperäinen idea olisi keskittynyt hiiren haamuun, mutta matkan varrella kirjailija innostuikin enemmän lasten salaisesta Ullakkokerhosta ja juonittelevasta sisäriistanvartija Nurjamaasta. Kirjan lopulla palataan taas muodon vuoksi hetkeksi hiireen, mutta itse asiassa hiiren olisi voinut aivan hyvin karsia koko kirjasta pois.
Tekstin puolesta Ada Gootti ja hiiren haamu ei tehnyt niin suurta vaikutusta kuin olin odottanut. Upea kuvitus kuitenkin paikkaa vähän keskeneräisen tarinan puutteita siinä määrin, että lukukokonaisuudesta jäi suhteellisen hyvä mieli.
Minäkin ihmettelin tuota hiiren funktiota tarinan kannalta. Ihme juttu, että hiiri oli päässyt otsikkoon asti, vaikka hänen roolinsa tarinassa oli aika vähäinen - jopa merkityksetön.
VastaaPoistaKia, Hiiren olisi ihan hyvin voinut jättää kokonaan pois. Ehkä kirjailija oli niin ihastunut tuohon minikirja-ajatukseen, ettei raaskinut luopua siitä. Ihan mukava kirja kaikesta huolimatta.
PoistaTämä kirja on todellinen ilo silmille, mutta tekstipuolen suhteen olen kanssasi samoilla linjoilla. Kirjallisuusviitteitä oli hauska bongailla, vaikka hieman epäilyttää aukeavatko ne nuorille lukijoille.
VastaaPoistaMarika, Kuvitus pelasti kyllä paljolta. Tosin näin iltasatuna luettaessa ainakaan kaikki lapset eivät pääse kuvista nauttimaan, mikä harmitti heidän puolestaan.
PoistaKirjallisuusviitteiden uskon olevan tarkoitettukin enemmän aikuisten tai isompien lukijoiden iloksi. :)
Kaunis kansikuva ja voisin antaa kirjan lahjaksi 10v. veljentytölleni, joka lukee paljon. Jos kuvitus on yhtä mainio kuin kansikuva, niin peukutan kirjaa :)
VastaaPoistaMai, Kuvitus on kautta kirjan vähintäänkin kansikuvan tasolla! Ei mitään nopeasti hutaistuja piirroksia, vaan huolella piirrettyjä kuvia - ja niitä oli tosiaan todella runsaasti. :)
PoistaTämä kirja on houkuttanut ulkoasullaan ja etsiskellä arvioita, olisiko lukemisen arvoinen. Ehkä ei.
VastaaPoistaOn hienoa, kun voi etsiä mielipiteitä etukäteen muiden kirjoituksista.