Paris

Maarten Vande Wiele: Paris
(I Love Paris, 2009 & I Hate Paris, 2009)
Knockabout 2011, 209s.

Sarjakuvahyllyltä nappasin kerran mukaani tämän herttaisennäköisen albumin. Kannen pirtsakan pinkki väri ja onnellisesti hymyileva tyttö lupailivat minusta ihan selkeästi jotain hilpeää, kepeää, onnellista, viatonta ja ehkä vähän romanttistakin tarinaa, mutta kappas vain, aivan pieleen meni.

Paris on yhteisnide albumeista I Love Paris ja I Hate Paris. Jo tämä tieto olisi auttanut ennakoimaan tarinan epämieluisia käänteitä.

Ensimmäisessä osassa Hope, entinen lapsimissi, lähtee Pariisiin päästäkseen osaksi muotimaailmaa. Mallin urasta Hope ei unelmoi, sillä puolet hänen kasvoistaan on pahasti arpeutunut auto-onnettomuudessa saatujen vammojen vuoksi. Hope asettuu asumaan alivuokralaiseksi seurapiiriblondin talouteen. Chastity haluaa elää hulppeaa glamourelämää, vaikka rahaa hänellä ei liiemmin olekaan. Kolmas kämppis on tarjoilijana työskentelevä mutta laulajanurasta haaveileva Faith. Toisessa osassa jokainen tytöistä on saavuttanut unelmansa, mutta nuo unelmat ovat tulleet todella kalliiksi.

Aloin lukea Parisia tosiaan kepeänä ja söpönä sarjakuvana. Vande Wielen piirustustyyli on hauska ja ajatus nuoren tytön päättäväisestä matkasta kohti muotimaailman huippua tuntui kivalta kasvutarinalta. Mutta mutta. Loppujen lopuksi tarina on aivan kauhea. Hopen uudet ystävät ovat häikäilemättömiä ja sellainen tulee Hopesta itsestäänkin. Kaikki käyttävät hyväkseen kaikkia ja huumeista ja orgioista tulee arkisia tapahtumia. Chastityn seurapiiristatus vaihtuu pornotähteyteen, Faithin lupaavasti alkanut ura tyssähtää hermoromahdukseen. Hope pääsee eroon arvistaan osallistumalla kauneusleikkauskilpailuun (ja suostumalla seksiin plastiikkakirurgin kanssa) ja hetken aikaa hän saa nauttia menestyksestä mallimaailman huipulla. Mutta kaikki, aivan kaikki, romahtaa eikä kenellekään käy hyvin.

Tämä oli inhottavaa, ahdistavaa ja rumaa luettavaa. En tykännyt yhtään.