Sarjakuvakauhua

Joe Hill: The Cape, Deluxe Edition
Käsikirjoitus: Jason Ciaramella
Kuvitus: Zach Howard & Nelson Daniel
IDW Publishing 2013, 246s.

Kerran Goodreadsin sarjakuvasuosituksia plaratessani harmittelin sitä, ettei meidän kirjastosta löydy Joe Hillin sarjakuvia. Paitsi että kun vain viitsin vilkaista kirjaston tietokantaa, niin löytyihän näitä. Ovat vain sen verran hyvin kiertäviä teoksia, etteivät ole kököttäneet hyllyssä minua odottamassa.

Nickyn ja Ericin isä ei palaa kotiin Vietnamin sodasta. Perheelle lähetetään muistoksi ainoastaan sattumalta löytynyt sotilasmerkki, jonka äiti ompelee Ericin vanhaan lohtupeittoon, nykyiseen viittaan. Pian Eric kuitenkin loukkaantuu vakavasti, kun hän leikin tiimellyksessä tippuu puusta. Loukkaantumistaan enemmän Eric suree viittansa menetystä, äiti kun ilmoittaa heittäneensä viitan pois. Vuosien kuluttua Eric kuitenkin löytää viitan ja huomaa, mitä sen avulla voi tehdä.

The Cape perustuu Joe Hillin novelliin Viitta (julkaistu novellikokoelmassa Bobby Conroy palaa kuolleista ja muita kertomuksia), jonka olemassaolon ja siten sisällönkin olin aivan tyystin unohtanut.

Koska alkuperäinen tarina on Joe Hillin kirjoittama, osasin totta kai odottaa kauhukertomusta. En kuitenkaan osannut valmistautua näin armottomaan tarinaan. Kirjan alkupuoli ei vielä ollut hirveän raaka, vaikka poikien isän Vietnamin kokemukset eivät missään nimessä mitenkään leppoisia olleet. Aikuisen Ericin teot olivat kuitenkin niin julmia ja tunteettomia, että pahaa teki.

Pikaluin Viitan sarjakuvan lukemisen jälkeen ja täytyy nosta Jason Ciaramellalle hattua taitavasti laajennetusta tarinasta. Alkuperäisessä novellissa esimerkiksi ei kerrota Vietnamin tapahtumista tai kuvata aikuisen Ericin tekemisiä alkua pidemmälle. Tavallaan novelli onkin kutkuttavampi, sillä se jättää enemmän arvailujen varaan. Silti, The Cape on rakenteeltaan ja sisällöltään todella hyvin toimiva kokonaisuus.

Zach Howardin ja Nelson Danielin piirrostyyli (-tyylit) on taidokasta, mutta kieltämättä veren määrä ja muut väkivaltaisuudet olisi voinut esittää hienovaraisemminkin. Kauhu on kuitenkin kauhua ja tämä tarina olisi tuntunut luultavasti kummallisesti sensuroidulta, mikäli lähestymistapa olisi ollut kiertelevämpi.

Joe Hill, Stephen King & Richard Matheson: Road Rage
Kuvitus: Nelson Daniel & Rafa Garres
IDW Publishing 2012, 106s.

Road Rage on kunnianosoitus Richard Mathesonille, jonka novelli Duel on aikoinaan tehnyt lähtemättömän vaikutuksen Stephen Kingiin. Esipuheessaan Joe Hill toteaakin, että Duelin innoittamana isä ja poika leikkivät usein automatkoilla ajatusleikkiä, jossa heitä jahtasi sekopää rekkakuski: miten he voisivat karistaa kannoiltaan murhanhimoisen kuljettajan tai kuinka huiputtaa rekka suistumaan tieltä jne.

Ensimmäinen tarina, Throttle, onkin Kingin ja Hillin variaatio Duelin aiheesta: kasvottomaksi jäävästä rekkakuskista, joka ilmeisen sattumanvaraisesti alkaa jahdata muita tienkäyttäjiä.

Moottoripyöräjengi The Tribe on hajoamispisteessä. Metamfetamiinilabraan sijoitetut 20 000 dollaria ovat hävinneet savuna ilmaan laboratoriona toimineen asuntovaunun räjähdettyä. Jengin on pakko vaihtaa maisemaa, mutta sisäiset erimielisyydet määränpäästä aiheuttavat kitkaa. Pian nämä huolet ovat kuitenkin murheista pienimpiä, kun järjettömästi kaahaava rekka alkaa liiskata alleen jengiläisen toisensa jälkeen.

Jälkimmäisen tarinan idea on simppelimpi: kauppamatkustaja ohittaa rekan, joka pian kiilaa takaisin edelle. Seuraa sarja täpäriä tilanteita uusien ohitusten ja ohitusyritysten muodossa, pieni hengähdystauko tienvarsikuppilassa ja lopulta järjetön takaa-ajo/pako keskellä ei-mitään.

Road Rage oli pieni pettymys. Ideahan on kyllä hyvä, mutta ei kaksi näin samanlaista tarinaa peräkkäin mitenkään hirveän onnistunut kokonaisuus ole. Throttle on kuvitukseltaan laadukkaampi, tai ainakin omaa silmää miellyttävämpi, vaikka tietokoneella tehdyt rasteroinnit ovatkin vähän kliinisiä. Duelin kuvitus on suttuinen ja mössöinen. Ihmiset näyttävät äärimmäisen rokonarpisilta ja siltä, kuin heidän kasvonsa olisivat vähintään puoliksi sulaneita.