Diana Gabaldon: Sydänverelläni kirjoitettu (Written in My Own Heart's Blood, 2014) Gummerus 2014, 1209s. Suom. Anuirmeli Sallamo-Lavi |
Elokuussa 2014 bloggasin katkerasti pettyneenä Diana Gabaldonin kirjasta Luiden kaiku. Gabaldonin Matkantekijä-sarja on ollut minulle mainiota viihdettä kuuden ensimmäisen osansa verran. Luiden kaiun lukeminen oli kuitenkin takkuista ja mahdollisimman epäpalkitsevaa. Silti aloitin heti saman vuoden lokakuussa tämän toistaiseksi uusimman suomennoksen lukemisen.
Hirveällä sinnillä luin noin viitisenkymmentä sivua, mutta sitten oli pakko lukea jotain muuta. Jos Luiden kaiku käynnistyi hitaasti, niin Sydänverelläni kirjoitettu on täysin jämähtänyt paikoilleen. Tässä reilun vuoden aikana olen säännöllisesti tarttunut kirjaan uudestaan ja uudestaan, yllättävän usein luottavaisin mielin. Jo muutamien sivujen jälkeen lukemisen tuska on kuitenkin käynyt niin sietämättömäksi, että en ole voinut jatkaa. Hain lisäpontta lukemiseen myös Matkantekijä tv-sarjasta, mutta ei sekään auttanut. Itse asiassa antipatiani olivat päässeet sen verran pahoiksi, että en pystynyt katsomaan sarjaakaan kokonaan.
Olen lukemattomia kertoja maininnut kyvyttömyydestäni jättää kirjoja kesken. Nyt on kuitenkin tullut aika antaa periksi ja sulkea tämän kirjan kannet lopullisesti. Sivulla 127 myönsin itselleni, että ei edes Jamie, ihana Jamie, riitä syyksi kahlata ylipitkitettyä, hidastempoista ja liian suurella henkilömäärällä kyllästettyä järkälettä. Siinä vaiheessa, kun lukeminen muistuttaa hiekassa juoksemista, ei voi millään tasolla puhua nautinnosta.
Säilyttääkseni edes enimmäkseen positiivisen kuvan sarjasta, poistun Clairen ja Jamien seurasta ennen kuin katkeroidun yhtään enempää.
PS: Lisä-ärsyyntymistä tähän kirjaan aiheutti jo etukäteen se, että kansikuva on sarjan aiemmista osista poiketen tuommoinen halvannäköinen valokuvajuttu. Mika Launiksen kuvittamat kannet ovat olleet huomattavasti laadukkaampia.
Minustakin tuossa kirjassa oli liian paljon henkilöitä, joita en jaksanut ollenkaan seurata. Sen seurauksena päätin hypätä sellaisten kappaleiden yli, joissa pääosassa oli henkilö, joka ei kiinnostanut minua
VastaaPoistaPauliina, Henkilömäärä on oikeasti laajentunut hallitsemattoman suureksi. :/ Tuo kappaleiden yli hyppiminen kuulostaa sekä hyvältä taktiikalta, että huijaukselta :D Voisinko sanoa lukeneeni kirjan, jos olisin harpponut noin puolet? (Koska kiinnostavista henkilöistä tuntui olevan hämmentävän vähän tekstiä.)
PoistaHmm. Mulla on uusimmat tästä sarjasta lukematta. Jospa mää joskus ees kokeilisin. :)
VastaaPoistaKatarooma: Totta kai kokeilla kannattaa!
PoistaMinä luin tämän ja pidin. Olen samaa mieltä kannen suhteen, se ei tee oikeutta tälle sarjalle.
VastaaPoistaKirjakko, Minä jotenkin luulen, että jos Luiden kaiun tuska ei olisi ollut niin tuoree(hko)na mielessä, olisin saattanut selvitä tämänkin kanssa. Mutta näköjään reilu vuosi ei ainakaan riittänyt.
Poista