Vala. Unien toinen kirja

Kerstin Gier: Vala, Unien toinen kirja
(Silber - Das zweite Buch der Träume, 2014)
Gummerus 2015, 337s.
Suom. Heli Naski

Minä näen paljon unia. Yleensä muistan ne aamullakin hyvin ja miehen vastalauseista huolimatta usein selostan tarkasti, mitä unta näin. Joskus unet ovat niin todentuntuisia, että niistä on jopa vähän vaikea irtautua.

Minä tykkään nukkumisesta ja unimaailmoista ja siksikin Kerstin Gierin tuorein nuortenkirjasarja on minulle sopivaa luettavaa. Sarjan toinen osa, Vala, ei ole yhtä dramaattinen kuin avausosa Lupaus oli. Oikeastaan hyvä niin, sillä veikkaan että kolmannessa kirjassa rytisee kyllä tämänkin osan edestä.

Liv Silber nauttii elämästään, kun pelottava Anabel on suljettu mielisairaalaan eikä hänellä ole enää mitään pelättävää. Hänellä on hurmaava poikaystävä, jota on kiva pussailla ja kotonakin kaikki on enimmäkseen siedettävää. Eniten päänvaivaa aiheuttaa äidin miesystävän äiti, joka puhuu halveksien Liville tärkeimmistä aikuisista: äidistä ja Lottiesta. Unimaailmassa on enimmäkseen seesteistä sielläkin, mutta pikkusisko-Mian unissakävelyn muuttuessa vaaralliseksi, ei nukkuminenkaan enää houkuttele.

Tykkään tämmöisestä humoristisesta teinidraamasta, joka ei kärsi liiasta realistisuudesta. Uniseikkailuista olisi varmasti saanut irti enemmänkin, mutta ehkä on ihan fiksua säästellä vähän, ettei idea kulu liikaa. Seurustelukuviot muistuttavat hyvin paljon Gierin aiemman sarjan viritelmiä: tyttö ylianalysoi päässään aivan kaikkea, mutta ei ota mitään puheeksi koska se pussailu on niin kivaa jne.

Valan lukeminen oli ihanan helppoa. Päätä ei tarvinnut vaivata pohtimalla yhtään mitään, vaan pystyin helposti tekemään samalla muitakin asioita. (No tosin vain niitä perusjuttuja, ruoanlaittoa ja virkkaamista, mutta kuitenkin.)