 |
| Aino Havukainen & Sami Toivonen: Tatun ja Patun ihmeellinen joulu Otava 2015, 32s. |
Tästä kirjasta oli tarkoitus blogata jouluviikolla, mutta se kuumetauti kaatoi meidät petiin ja vei voimat niin ettei kukaan jaksanut tehdä mitään. Ei tosiaan edes luettu, vaan toljotettiin telkkarista liuta kasarielokuvia ja muuta yhtä laadukasta "viihdykettä".
Mutta nyt on tauti kellistetty ja luettu.
Veera on kutsunut Tatun ja Patun luokseen joulunviettoon. Pojat onnistuvat kuitenkin sotkemaan asiat heti alkuunsa eksymällä väärään taloon, Veeran naapuriin. Toimeliaat veljekset ihmettelevät aikansa hiljaista ja tyystin joulutonta taloa, mutta pistävät pian toimeksi ja suuntaavan joulupukinhakureissulle. Sopivan hetken tullen iskee joulustressi kaikista tekemättömistä hommista, mutta äkkiäkös Tatu ja Patu paistavat joulukukat ja polttavat joulukynttilöitä molemmista päistä. Onneksi lopulta Veera löytää ystävänsä ja joulu oikeassa osoitteessa voi alkaa.
Tatun ja Patun ihmeellinen joulu luettiin yhdeltä istumalta, mikä on melkoinen saavutus. Kaikki kolme lasta istuivat kuuntelemassa, kommentoimassa ja nauramassa ilman pienintäkään oheistoimintaa! Kyseessä on sarjan kolmastoista kirja, enkä voi kuin ihmetellä tekijöiden taitoja. Ei puhettakaan vitsien vanhentumisesta tai ponnettomuudesta tai muistakaan pitkien sarjojen vaivoista. Kuvistakin löytyy valtavasti hauskoja yksityiskohtia, kuten lipeäkalantuoksuinen kynttilä, sarkofagi suksiboksina ja - oma suosikkini - päin honkia mainosteipattu pakettiauto sivulla 15.
Vaikka joulu saattaakin näin heti edellisen juhlakauden päätteeksi tuntua vähän ähkyisältä aiheelta, Tatun ja Patun seurassa joulunkin näkee uudesta kulmasta. Kannattaa tutustua, viimeistän ensi jouluna!
Äh, mä olin tähän jotenkin pettynyt. Tuo väärään osoitteeseen meneminen tapahtui jo siinä päiväkotikirjassa, ja loppuhen lopuksi Tatu ja Patu tekivät kirjassa aika vähän erilaisia jouluun liittyviä asioita. Se kuusi/pukki oli niin monen sivun juttu. Enkä oikein pitänyt siitä, että teksti ikään kuin puhui lukijalle ja selitteli tilanteita ja vitsejä auki. Lapsi tahtoi kuulla tämän kahtena peräkkäisenä päivänä, mutta ei ole sen jälkeen tämän perään kysellyt.
VastaaPoistaKia, no voi höh. :/
PoistaMeillä taas tykättiin tosi paljon siitä kuusi/pukki sähläämisestä ja minua nimenomaan viehätti se, ettei sotku selvinnyt ihan heti. Tuota väärään osoitteeseen menemistä en päiväkotikirjasta muistanutkaan.
Meillä lapset on lukeneet tätä tosi paljon ja välillä käyneet oikein kunnon vääntöä siitä, kenen vuoro on lukea.
Tämä on hyvä osoitus siitä, että toisesta hyvä kirja ei välttämättä olekaan hyvä kaikille - ja toisinpäin. 😊 suosikit löytää vaan lukemalla!
VastaaPoista