Lue lapselle!

Päivi Heikkilä-Halttunen: Lue lapselle!
Opas lasten kirjallisuuskasvatukseen.
Atena 2015, 227s.

Päivi Heikkilä-Halttusen Lue lapselle! on erittäin lukijaystävällinen tietokirja lapselle lukemisen tärkeydestä. Minua harmittaa, että en ehtinyt blogata tästä ennen blogistanian äänestyksiä, mutta onneksi Lue lapselle! sijoittui hienosti toiseksi.

Heikkilä-Halttunen kirjoittaa mukaansatempaavasti ja innostavasti lukemisen monista hyvistä puolista. Linkitän tähän väliin Kian blogitekstin, jossa avataan yhteisen lukuharrastuksen ja lukutuokioiden positiivisia vaikutuksia. Kirjan rakenne on hyvin mietitty. Järkevästi jäsenneltyä tekstiä rytmittävät erilaiset kirjalistat, joista löytyy näppärästi lukuvinkkejä eri-ikäisille lapsille erilaisiin tarpeisiin.

Meillä luetaan lapsille joka päivä vähintään se iltasatu. Joskus luetaan vartti, joskus 45 minuuttia, riippuen sekä lukijan että lasten virkeysasteesta. Myös päivisin olisi kiva rauhoittua yhteiseen lukutuokioon, mutta viime aikoina sellaiseen on riittänyt kiinnostusta (minun lisäkseni) vain nuorimmalla lapsella. Hänen kanssaan saakin kyllä lukea sitten yllin kyllin.

Heikkilä-Halttunen huomauttaa, että vanhemmat voisivat pitää lapsensa puolesta lukupäiväkirjaa. Siitä lapsi voi myöhemmin itse etsiä vanhoja suosikkejaan. Harmittaa, etten ole hoksannut pitää lasten lukupäiväkirjaa! Sellaisenhan olisi helposti voinut toteuttaa vaikka valokuvaamalla lasta lukemassa tai edes kokoamalla tietokoneelle kansion kustantamoiden sivuilta löytyvistä kansikuvista. Tai ihan vain kynällä vihkoon. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eli kirjaanpa lasten suosikkeja ylös tästä eteenpäin.

Aikuisen olisi hyvä muistaa antaa lapselle valinnanvapaus ja löytämisen ilo kirjavalinnoissa. Tunnistan itsessäni sen, että kuvakirjoja valitessa jätän helposti hyllyyn ne, joiden kuvitus ei omaa silmää miellytä. Kuitenkin lapsen pitäisi saada muodostaa mieltymyksensä itse ja mitenpä sen pääsee muodostamaan, jos nenän alle isketään aina yhtä ja samaa tyyliä.

Ihannetapauksessa maleksisin lasten kanssa kirjakaupoissa ja kirjastossa ilman aikatauluja ja lapset saisivat rauhassa löytää uusia itseään kiinnostavia kirjoja. Käytännössä tämä ei ainakaan koko lapsilauman kanssa onnistu. Etenkään nuorimmainen ei jaksa kirjoista kiinnostua pitkäksi aikaa, vaan saa aina jonkun (äitiä) ärsyttävän virtapiikin.

On hienoa, että lukemiseen kannustetaan nykyään kouluissa ja päiväkodeissakin. Omien lasten koulussa ei voi suorittaa lukudiplomia, mutta viime vuonna vanhimman lapsen luokalla koottiin lukutoukkaa. Kaikista vapaa-ajalla itse luetuista kirjoista täytettiin yksi toukan "vartalopallero" ja komean toukan luokka saikin aikaiseksi.

Kuopuksemme aloitti juuri päiväkodissa, jossa kielen kehitys huomioidaan mahdollisimman monipuolisesti. Viime perjantaina olisi saanut viedä oman kirjankin mukanaan, mutta uudenlaiseen arkeen totutteleva äiti unohti tyystin koko asian.

Heikkilä-Halttunen muistuttaa siitäkin, että myös lapset tarvitsevat toiminnasta vapaata aikaa. "Tylsistyminen" on välttämätöntä ja silloin mielikuvituskin pääsee parhaiten kehittymään. Kaiken arjen kiireen keskellä myös lapsille tulee taata rauhoittumisen hetkiä.

Lue lapselle! on ehdottomasti tärkeä teos. Lukutaito ei kehity itsekseen eikä sanavarasto kartu ilman uusia virikkeitä. Tietenkään ketään ei voi pakottaa lukemaan, mutta lukemaan kannustaminen kannattaa aina.