Suomen lasten iltasadut

(Toim.) Laila Hirvisaari & Anja Salokannel: Suomen lasten iltasadut
Otava 2015, 203s.
Kuvitus: Emmi Jormalainen

Meillä on luettu lapsille paljon, mutta vain hyvin vähän perinteisiä satuja. Suomen lasten iltasadut sisältää tunnettuja satuja Prinsessa Ruususesta eläinsatuihin ja Kolmeen toivomukseen. Ihastuin kirjan visuaaliseen ilmeeseen ja lainasin sen meille iltasatuluettavaksi sivistymismielessä.

Kyllä me kaikki tästä kirjasta enimmäkseen tykkäsimme, mutta ei tämän tyyppisiä satuja määräänsä enempää jaksa lukea eikä kuunnella. Minä en pidä sellaisista saduista, joissa on olevinaan opetus, mutta jota etenkään lapset eivät hoksaa. Esimerkiksi satu Sairas tervettä kantaa on ihan tynkä. Siinä kettu teeskentelee, että häntä on emäntä huitaissut luudalla ja säälistä karhu lupautuu kantamaan kettua vähän matkaa reppuselässä. Kettu alkaa heti kohta luritella renkutusta "Sairas tervettä kantaa, vähämieli veitikkaa!". Kun karhu lopulta saa sanoista selvää ja närkästyy, kettu luikkii pakoon. Ja siinä se. Mikä se opetus on? Että älä tarjoa apua, sinua huijataan vai huijata saa, kunhan juoksee nopeammin kuin huijattava?

Sammakkoprinssi herättää sekin paljon kysymyksiä. (Tai lähinnä yhden, mutta se on iso kysymys.) Kaikkien aikojen kaunein prinsessa peilailee itseään metsälammesta, mutta pudottaa vahingossa pallonsa syvään lampeen. Apuun rientää ruma sammakko, joka lupaa tuoda pallon prinsessalle, kunhan prinsessa korvaukseksi ottaa sammakon kumppanikseen ja lupaa rakastaa tätä. Tietysti prinsessa kyynelsilmin myöntyy tähän, mutta juoksee pallon saatuaan kotiin semmoista vauhtia, ettei poloinen sammakko pysy perässä. Illan tullen sammakko koputtaa linnan ovea ja oikeamielinen kuningas kehottaa prinsessaa pitämään kiinni lupauksestaan. Pitkin hampain prinsessa antaa sammakon syödä lautaseltaan, mutta sänkyynsä hän ei limanuljaskaa halua.

"-- Nosta minut viereesi tai kerron isällesi."
Silloin prinsessa suuttui, otti sammakon käteensä ja viskasi sen seinää vasten sanoen: "Nuku siellä, ruma sammakko!"
Mutta kun sammakko putosi maahan, se ei ollutkaan enää sammakko vaan prinssi, jolla oli kauniit, ystävälliset silmät. Tämä kertoi prinsessalle, että paha noita oli noitunut hänet, eikä kukaan muu kuin prinsessa olisi voinut pelastaa häntä.

Ajatella, että olen lapsesta asti luullut että sammakko muuttuu prinssiksi suudelmalla, vaikka oikeasti taika purkaantuukin vasta seinään heitettäessä!

No, kirjasta löytyy kuitenkin huomattavasti enemmän hyviä (= minun mielestäni hyviä) satuja kuin näitä omituisia. Kolme pientä porsasta oli vähän karumpi kuin oletimme ja muutamassa muussakin katkottiin kauloja tai muulla tavalla silvottiin muita aika heppoisin perustein.

Tulipahan sivistettyä lapsia perinteisten satujen suhteen. Seuraavaksi luetaan jotain vauhdikkaampaa ja hauskempaa.