 |
| John Cleese: Piti sanomani… (So, Anyway… 2014) Tammi 2015, 395s. Suom. Tero Valkonen |
Piti sanomani… -kirjalla on yksi hauskimmista kansista miesmuistiin. En edes tiedä miksi tuo alareunasta kurkkiva Cleese naurattaa niin kovasti, mutta parhaat naurut ovatkin usein niitä, joiden syytä ei voi tarkemmin selittää.
John Cleese on yksi Monty Pythoneista, eikä siksi kaipaa enempiä esittelyjä. Piti sanomani… on Cleesen brittiläisen suorasukainen (oksymoron?) ja humoristinen omaelämäkerta, jonka myötä pääsee kurkistamaan hänen lapsuuteensa ja siihen onnekkaiden sattumusten sarjaan, joka johti lopulta Monty Pythonin syntyyn. Jälleen kerran minua ihastutti ja viihdytti entien kasvuvuosien kuvaus. Cleese oli hieman iäkkäämpien vanhempien ainoa lapsi, joka joutui sopeutumaan lähes vuosittain vaihtuviin koteihin ja äidin epä-äidilliseen omalaatuisuuteen. Cleese oli pitkänhontelo ja arka lapsi, joka vältteli parhaansa mukaan rajuja leikkejä ja joukkuepelejä.
Niin mielenkiintoista kuin Cleesen uraa näyttelijänä ja hiukan myöhemmin käsikirjoittajana olikin kerrata, minulle olisi riittänyt vähempikin työtapojen kuvaaminen. Enemmän olisin (tälläkin kertaa) halunnut kuulla Cleesesta itsestään. Toisaalta taas kirjassa ei kovin paljoa Python-ajoista edes puhuta, mikä sekin on harmi.
Cleesen kerronta on rupattelevaa ja Tero Valkosen suomennos mielestäni äärimmäisen onnistunut. Harvoin suomi kuulostaa näin brittiläiseltä, kuin tässä kirjassa.
Oikein hyvä ja hauska kirja, vaikka lukeminen oli välillä lähes raskasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti