Pahan polku

Robert Galbraith: Pahan polku
(Career of Evil, 2015)
Otava 2015, 423s.
Suom. Ilkka Rekiaro

Arjen kiireiden keskellä, uutta päivärytmiä opetellessa lukemiseen on ollut yllättävän vaikeaa löytää aikaa. Tai jos olisi aikaa, käyn niin kierroksilla etten osaa keskittyä. J.K. Rowling/Robert Galbraithin uusin Cormoran Strike -kirja vaikutti kaikin puolin täydelliseltä kirjavalinnalta tähän hetkeen: tarina seuraisi todennäköisesti kaavaa rikos - tutkinta - ratkaisu ja siinä samalla saisin nauttia jalkapuolen yksityisetsivän ja hänen lähes-tasavertaisen-kollegansa, Robinin, seurasta.

Pahan polku vastasi pitkälti odotuksiani. Rikos on toki aiempia tapauksia henkilökohtaisempi, sillä heti ensi sivuilla käy ilmi, että Robin on murhaajan tähtäimessä. Häitään töiden ohessa järjestävä Robin luulee töihin tullessaan ottavansa vastaan paketin kertakäyttökameroita, mutta laatikosta paljastuukin naisen jalka. Cormoran ja Robin yrittävät tietenkin ratkaista jalan lähettäjän henkilöllisyyden, varoen samalla sotkemasta poliisien työtä. Cormoranilla on heti mielessä kolme epäiltyä, mutta jo heidän jäljittämisensä on hyvin haastavaa.

Tarinan tempo on varsin rauhallinen. Tämä ei minua haitannut, sillä pidän Cormoranista ja Robinista ja mielelläni haahuilin heidän mukanaan siellä täällä. Täytyy kyllä sanoa, että kirjailija korosti ja jankutti aivan liikaa Cormoranin ja Robinin välisistä tunteista, joita kumpikaan ei haluaisi oikein myöntää edes itselleen, saati toiselle. Robinin Matthew-sulhanen on edelleen ärsyttävän pinnallinen ääliö, jolle mielelläni jättäisin jäähyväiset.

Pahan polku oli viihdyttävää, mutta pikkuruisen fonttinsa takia turhauttavaa luettavaa. Luen aina ennen nukkumaanmenoa sängyssä ja vaikka lähinäköni on ilman silmälasejakin hyvä, tämän kirjan kanssa sai kyllä pinnistellä tosissaan. Joka tapauksessa pidin lukemastani ja odotan mielenkiinnolla, millaisia tapauksia Cormoran ja Robin seuraavaksi selvittelevät.