Kapteeni Kalsari ja Pöhöpönttö 2000:n korskea kosto

Dav Pilkey: Kapteeni Kalsari ja Pöhöpönttö 2000:n korskea kosto
(Captain Underpants and the Tyrannical Retaliation of the Turbo Toilet 2000, 2014)
Tammi 2016, 222s.
Suom. Jaana Kapari-Jatta

Kapteeni Kalsari -sarjan yhdestoista osa (takakannessa puhutaan virheellisesti kahdennestatoista osasta) minun oli tarkoitus lukea lapsille iltasatuna. Kävi kuitenkin niin, että siinä vaiheessa kun edellinen iltasatu loppui, vanhin lapsi olikin jo mennyt lukemaan tämän omin päin. Omatoiminen lukeminen on tietenkin aina iloinen juttu, joten mikäs siinä sitten: luin Kapteeni Kalsarin ja Pöhöpönttö 2000:n korskean koston omaksi ilokseni Juhannuksena, teltassa.

Kuten aiemmatkin jatko-osat, tämäkin kirja käynnistyy sarjakuvamuotoisella tiivistyksellä aiemmista tapahtumista. Tarina pääseekin täyteen vauhtiinsa nopeasti, vaikka Pilkey joutuukin (tuttuun tapaansa) ensin kertomaan yhden jos toisenkin jutun. Erno ja Huuko ovat uuden seikkailun alkaessa edelleen lopen uupuneita edellisen seikkailun jäljiltä. Siksipä he vahingossa nukkuvat supersalaisen koepäivän ohi ja seuraukset ovat hirveitä: toinen saa jatkaa seuraavalle vuosiluokalle, mutta toinen jää nykyiselle luokalleen! Mikä hirveä kamaluus! Onneksi pojat keksivät ottaa käyttöönsä Melvin Selisen pimeässä hohtavan Robomustekalapuku-aikakoneen ja palaavat ajassa taaksepäin. Samalla he tulevat luoneeksi kopion paitsi mainitusta aikakoneesta, myös itsestään. Aluksi ajatus kaksoisolennoista tuntuu ratkaisulta moneen pulmaan, mutta nopeasti kaksi Ernoa ja Huukoa joutuvat pahaan kiipeliin. Tilannetta ei yhtään helpota avaruudesta paikalle pölähtävä Pöhöpönttö 2000.

Vauhtia tästä kirjasta ei todellakaan puutu. Runsas kuvitus on ilmeikästä ja se tukee tarinaa täysin. Toisinaan kuvat vievät tarinaa eteenpäin ja sanat jätetään vähemmälle. Näin toimivat esimerkiksi Liik-Kuva-Kuva -osiot, joissa kahta peräkkäistä sivua katsotaan päällimäistä sivua heilutellen, jolloin näyttää siltä kuin kuva liikkuisi. Pääsääntöisesti näissä osioissa tietysti taistellaan ja sehän viihdyttää lukijaa erityisen hyvin.

Kapteeni Kalsari ja Pöhöpönttö 2000:n korskea kosto on ihan täydellistä luettavaa alakouluikäisille pojille. (Sopii kyllä myös tytöille, mutta minulla on kokemusta vain poikalukijoista.) Teksti on suurta ja sitä on määrällisesti vähän, joten lapsi innostuu nopeasti, kun huomaa hetkessä olevansa jo sivulla se-ja-se. Juoni on sen verran vallaton, että lukemiseen täytyy hiukan keskittyä ja luulen, ettei tätä kannata itsenäisenä kirjana lukea vaan pyrkiä lukemaan koko sarja alusta asti.

Jatkoa Ernon ja Huukon seikkailuille on edelleen odotettavissa ja sitä odotellaan jo innokkaasti.