 |
| Evie Wyld: Kaikki laulavat linnut (All the Birds, Singing, 2013) Tammi 2016, 284s. Suom. Sari Karhulahti |
Tämä kirja meinasi jäädä lukematta, koska sen kansikuva herättää minussa ei-kiinnostavia mielleyhtymiä. Minä näen kannessa utuisia, haaveellisia lintuja, jotka mielestäni aivan selvästi lupailevat jotakin hempeää ja rakkaudentäyteistä tarinaa. Sitten Suketus bloggasi tästä kirjasta ja yhtäkkiä Kaikki laulavat linnut olikin pakko päästä lukemaan itse. Pian.
Kirjan päähenkilö on Australiasta jonnekin päin Britanniaa, syrjäiselle rannikolle muuttanut nainen. Jake kasvattaa lampaita ja vietää aikaa vain koiransa Koiran kanssa. Lähialueen asukkaiden kanssa hän ei halua olla tekemisissä, ellei ole aivan pakko. Viime aikoina jokin on alkanut tappaa Jaken lamapaita. Jake epäilee tekijäksi jotain kettua suurempaa eläintä tai ehkä seudun nuorisoa.
Voi että tämä oli häiritsevä ja koukuttava kirja! Jaken lampaiden raatelija kiinnosti minua koko ajan vähemmän, sillä tärkeämmältä tuntui saada selville, miksi Jake on päätynyt niin kauas kotiseuduiltaan. Kirjan rakenne on erittäin toimiva. Nykyajasta palataan menneeseen hallitusti ja ovelasti: Jaken taustoja ei kerrota "alusta" alkaen, vaan ikään kuin takaperin. Erittäin toimiva ratkaisu!
Pidin tästä kirjasta todella paljon. Suomentaja on tehnyt loistavaa työtä ja lukeminen oli silkkaa nautintoa. Vaikka pidän siitä, ettei kaikkea kerrota tai kaikkiin kysymyksiin vastata, olisin kaivannut loppuun jotakin vähän selkeyttävämpää. Mutta jos nyt kirjan viimeisiin sivuihin petyinkin, lukukokemus oli joka tapauksessa erittäin hyvä.
Olen lukenut tästä pitkin vuotta (tai milloin tämä ilmestyikään) ja tuntuu, että _kaikki_ ovat vaikuttuneet. Pitänee lukea!
VastaaPoistaKatja, Vaikka minulle tämä kirja ei ollutkaan juonellisesti aivan napakymppi, niin kerronnalliset ratkaisut toimivat silti täydellisesti. Ovela kirja, jonka lukemiseen ei edes mene kovin kauaa. :)
PoistaTaidan päätyä samaan lopputulokseen kuin Katja ;)
VastaaPoistaMai, Kyllä tämä kannattaa lukea, jos siltä tuntuu. Palkitseva luettava.
PoistaMinä yllätyin positiivisesti, vaikutuinkin. Kiinnostava tarina.
VastaaPoistaJonna, Tarina on tosiaan kiinnostava. Minä kyllä odotin lopulta jotain vielä suurempia juttuja, mutta tällaisenaankin kirja oli vallan mainio.
PoistaMinäkin yllätyin. Kirjan maailmasta ei meinannut päästä irti ollenkaan, sillä niin hypnoottisena sen koin. Kiva lukea, että muut ovat myös kokeneet samaa.
VastaaPoistaMilamilim, Totta, tähän tarinaan uppoaa vähän kuin suohon. Hypnoottinen on erittäin osuva sana tämän kirjan yhteyteen!
PoistaMinä juuri tästä itsekin bloggasin, tämä oli kyllä oikein positiivinen yllätys! Itse taas pidin erityisesti juuri kannesta, vaikka toki siinä ristiriitaa onkin sisällön kanssa, se ehkä lupaa jotain hempeämpää mitä teos todella antaa. Hurjan koukuttava tarina, ja rakenne toimi hyvin. Ja minä taas erityisesti pidin tästä lopusta, tuntuu, että mikään konkreettisesti selitettävissä oleva ei olisi antanut tarpeeksi tälle kirjalle, olisi vain lässäyttänyt koko jännityskaaren, joka tähän oli taitavasti rakennettu. Täydellistä kesälukemista, sanoisin. :)
VastaaPoistaLaura, Onhan sekin totta, että liiallinen selittely tai selkeä loppuratkaisu olisi voinut lässäyttää koko jutun. Mutta minusta tuntui, että osan elementeistä olisi voinut jättää vaikka kokonaan poiskin: Jaken menneisyys olisi jo yksinään riittänyt koukuttamaan ja palkitsemaan lukijan.
PoistaKaikki laulavat linnut on lukupinossani, mutta kansi ei ole innostanut minua. Jotenkin ulkoasu henkii hajutonta ja mautonta. Pitääkin kohentaa sen asemia lukupinossa. Kirjan lukeneet kehuvat kirjaa kovasti.
VastaaPoistaUlla, No juuri semmoiseksi mitäänsanomattomaksi minäkin tuon kannen perusteella olin kirjan leimannut! Todella harhaanjohtava kansikuva siis. Minä tosiaan viehätyin tästä, toivottavasti sinäkin.
PoistaAjattelin vinkata tällaisesta epähaasteesta. Ei painostusta, mutta tää oli aika hauska juttu! http://kristankirjat.blogspot.fi/2016/07/kolme-viipaletta-kulttuurista.html
VastaaPoistaKrista, Tämä epähaaste on hauska! :D Mutta mää harrastan näköjään kulttuuria niin suppeasti, että en millään saa päähäni kolmea elokuvaa, jotka oisin katsonut. Tai kuunnellut kokonaisia albumeita… Jään silti miettimään asiaa ja palaan asiaan, mikäli muistini paranee yllättäen.
PoistaTämä kyllä kiinnostaa minuakin. (Luin juuri Fred Vargasin jännärin Kuriton mies nurin, ja siinä oli tätä lampaiden raatelua.) Arvoituksellisuus on kirjassa yleensä vain positiivinen piirre.
VastaaPoistaElina, Tässä oli todella onnistunut, omalaatuinen tunnelma. Edelleenkin olen vähän pettynyt joihinkin kirjan juttuihin, mutta tunnelma oli joka tapauksessa todella vahva. Ja se kerronnan rakenne. Ja henkilöhahmot...
Poista