Keskiyön ruusu

Lucinda Riley: Keskiyön ruusu
(The Midnight Rose, 2013)
Bazar 2016, 667s.
Suom. Hilkka Pekkanen

Kesällä iskee aina tiiliskivikirjan kaipuu. Tänä vuonna luettavaksi valikoitui Lucinda Rileyn Keskiyön ruusu, joka vaikutti sekä laadukkaalta että sopivan kevyeltä. Lukeminen olikin helppoa ja melko lailla ihanteellista helteellä nautittavaksi.

Kirja alkaa intialaisen Anahita Chavalin 100v.-syntymäpäiväjuhlilla. Lähimmät sukulaiset ovat kokoontuneet juhlimaan pyöreitä ikävuosia, mutta päivänsankarin ajatukset ovat enimmäkseen muualla. Hän ajattelee ensimmäistä lastaan, poikaa, jonka kuolintodistuksen aitouteen hän ei ole koskaan uskonut. Kaikessa hiljaisuudessa Anahita antaa lapsenlapsenlapselleen Arille muistelmansa ja pyytää tätä selvittämään esikoispoikansa oikean kohtalon. Noin kymmenen vuotta juhlien jälkeen Ari viimein tarttuu isoisoäitinsä muistelmiin ja matkustaa Englantiin selvittämään vuosikymmenten takaisia tapahtumia. Samaan aikaan yhdysvaltalainen näyttelijä, Rebecca Bradley, on Englannissa elokuvan kuvauksissa. Kuvauspaikkana toimii upea, joskin hiukan rapistunut Astburyn kartano, jonne myös Ari päätyy isoisoäitinsä jalanjälkiä seuratessaan.

Keskiyön ruusu on varsin hyvä lukuromaani. Kaksi, tai kolme, toisiinsa kietoutuvaa tarinaa kulkee kahdessa aikatasossa ja kahdessa hyvin erilaisessa ympäristössä vaivattomasti ja toimivasti. Erityisen nautinnollista oli lukea Anahitan elämästä Intiassa, prinsessa Indiran ystävänä ja seuralaisena. Pidän sukutarinoista, jollainen Keskiyön ruusukin tavallaan on. Rebecca Bradleyn elämän koukerot eivät kiinnostaneet läheskään yhtä paljon kuin Anahitan, mutta ne toivat kuitenkin ripauksen lisäjännitettä ja kontrastia.

Luin tämän kirjan enimmäkseen ulkona, kesän näyttäessä parhaimpia puoliaan: aurinko kuumotti niin tehokkaasti, etteivät ötökätkään jaksaneet kiusata. Nautin lukemisesta ja enimmäkseen pidin todella paljon lukemastani. Kirjan viimeiset tapahtumat olivat muuhun sisältöön nähden vähän turhan saippuasarjamaisia, mikä hiukan latisti kokonaisuutta. Jatkossakin aion kuitenkin Rileyta lukea, mikäli lisää suomennoksia on luvassa.