Musta aukko

Charles Burns: Musta aukko
(Black Hole, 2005)
Like 2006, 364s.
Suom. Juha Ahokas

70-luvun Seattle ja nuorison keskuudessa sukupuoliteitse tarttuva tauti, joka muuttaa kantajansa tavalla tai toisella luonnonoikuksi, friikiksi. Siinäpä tämän sarjakuvan idea noin tiivistetyssä muodossa.

Lainasin tämän albumin sivistymismielessä, sillä takakannessa lainataan Sarjainfon Harri Römpöttiä, joka toteaa, että Musta albumi on "[y]ksi amerikkalaisen nykysarjakuvan perusteoksista." Tietysti siis oletin huikeaa tarinaa ja laadukasta piirrosjälkeä. Tosin jo kansikuvasta käy selväksi, millainen Burnsin piirrostyyli on, eikä se miellyttänyt omaa silmääni vielä viimeiselläkään sivulla. Mutta tarina. Pitihän sille edes antaa mahdollisuus.

Ikävä kyllä en välittänyt tarinastakaan. Ensinnäkin sitä jotenkin kuvittelisi, että jos kaikki tietävät mutatoivasta seksitaudista eikä kukaan halua tartuntaa, niin ehkäisystä pidettäisiin huoli. Ylläri: ei pidetä. Osa tartunnan saaneista pystyy kätkemään taudin tekemät muutokset, kuten rintalastan yläpuolelle ilmaantuneen suun tai kylkeen kasvavat lonkerot, ja jatkamaan normaalia arkea. Toisilla taas muutokset ovat niin silmiinpistäviä, että heidän ainoa vaihtoehtonsa on muuttaa metsään asumaan. (Oletan siis, ettei tautiin ollut lääkettä, koska kukaan ei kääntynyt lääkärin puoleen. Ehkä tästä mainittiin kirjassakin, mutta en muista sellaista.) Noin muuten nuoriso tekee normaaleja nuorten juttuja: käy koulua, bilettää, ryyppää ja ihastuu. Ai niin, lisäksi tapahtuu muutama murha.

Musta aukko ei ihastuttanut millään tasolla. Tarina on melkoista säheltämistä ja teinien holtittomuus raivostuttavaa. Muutama hahmo oli keskenään niin samannäköisiä, etten aina erottanut heitä toisistaan. Minusta tämä oli aika ällöttävä sarjakuva.