Amulett-sarja

Kazu Kibuishi: Amulett
1. Stenväktaren
2.Stenväktarens förbannelse
3. Molnsökarna
4. Det sista rådet
5. Älvprinsen
6. Flykten från Lucien
7. Eldfågeln
Hegas, 2011-2016
Översättning: Lottie Eriksson

Vieraalla kielellä lukeminen on hyvä tapa pitää yllä kielitaitoa. Jos kielitaito ei ole vielä kovin sujuvaa, voi kokeilla selkokielisiä kirjoja. Ja jos taidot eivät riitä niihinkään, kannattaa valita luettavakseen helppolukuisia (lanu-)sarjakuvia.

Olen asunut tässä kaksikielisessä kaupungissa jo kuusitoista vuotta, mutta en edelleenkään puhu tai edes ymmärrä ruotsia kovin hyvin. Haluaisin kyllä oppia, mutta olen aina ollut vähän laiska opettelemaan. Kazu Kibuishin Amulett-sarjakuva kiinnitti kuitenkin huomioni sympaattisella piirrostyylillään ja päätin, että jos nyt edes tämän verran treenaisin sitä ruotsia. Arjessa ei ehkä ole hirveän paljon käyttöä fantasiamaailman nimistölle tai robottisanastolle, mutta ei takerruta sivuseikkoihin.

Emily ja Navin muuttavat äitinsä kanssa isoenonsa taloon, kun isän menehdyttyä perheen talous on mennyt tiukoille. Isoeno on hävinnyt teille tietämättömille jo vuosia aiemmin ja suuri, sokkeloinen talo on ollut tyhjillään pitkään. Kolmikko siivoaa taloa päättäväisesti, mutta jo ensimmäisenä yönä alkaa tapahtua outoja. Kellarista kantautuu kummallista koliinaa, jonka alkuperää kaikki lähtevät tutkimaan. Ääni ei kuitenkaan lähde vanhoista putkista tai pienistä tuholaisista, vaan kellarissa mekastavat outo usvaolio ja valtava lonkerohirviö. Lonkerohirviö syö äidin ja häipyy yhä syvämmälle maan uumeniin. Emily ja Navin lähtevät seuraamaan sitä ja edessä on hurja seikkailu aivan vieraassa ympäristössä.

Tarina käynnistyy tosiaan vauhdikkaasti ja jännittävästi. Alku muistuttaa jossain määrin Spiderwickin kronikoita, mutta fantasiamaailmaan siirryttyä tunnelma ja miljöö on selvästi hyvin japanilaista. Emily ja Navin löytävät uusia ystäviä ja jopa isoenonsa Silasin, mutta myös joukon vihollisia ja valtavia haasteita. Emilystä on tullut tietämättään stenväktare, eikä se rooli oli helppo tai edes kovin selkeä.

Jännite pysyy yllä hyvin ensimmäisten viiden osan ajan, mutta kuudes oli ainakin minulle sellainen laahaava täytekirja. Seitsemäs osa veti kuitenkin jälleen paremmin. Jatkoa on edelleen tulossa, mutta en tiedä monenko kirjan verran ja millä aikataululla. Toivottavasti muistan lukea jatko-osatkin.

Piirrostyyli on minusta oikein mukava. Hahmot ovat persoonallisia ja yleensä ottaen helposti tunnistettavia. Laadukasta sarjakuvaa, joka viihdyttää hyvin myös aikuista lukijaa.