Kooste 5/2018

Vuorossa on jälleen liuta lyhytarvioita.

Johanna Jasmine: Kummitus
Zum Teufel 2018, 96s.

Johanna Jasminen sarjakuva-albumi Kummitus sisältää sarjakuvastrippejä, joista osa nivoutuu pidemmiksi tarinoiksi. Yksittäisinä strippeinä en tästä vakuuttunut, mutta pidemmät tarinat toimivat hyvin.

Yksi kummitus notkuu Tuonelassa ja ystävystyy rakastuneen Tuonen kanssa. Louhi kärvistelee viimeisillään raskaana - hän odottaa kolmen suden poikuetta - ja muukin Tuonelan väki on erikoisen sympaattista porukkaa.

Overwatch Anthology vol. 1
Dark Horse Books 2017, 144s.

Ostin Overwatch-hahmojen taustatarinoista koostuvan sarjakuva-antologian, joka oli ihan kiva mutta myös pieni pettymys.

Tarinat ovat nimittäin hyvin lyhyitä, eikä niissä lopulta kerrota juuri mitään niistä aivan kaukaisista asioista. Yhtään Overwatch Youtube-videota en ole katsonut, mutta kuulemani mukaan niistä on saanut paljon enemmän irti hahmojen (ja koko Overwatchin) alkutaipaleesta.

Tässä antologiassa on kuuden käsikirjoittajan tarinoita ja taiteesta vastaa seitsemän henkilöä, joten aivan samalla muotilla tarinat eivät sentään ole syntyneet. Mitä kirjan taiteeseen tulee, se on omaan makuuni liian supersankarimaista. Pidän myös huomattavasti enemmän sellaisista sarjakuvista, joissa näkyy käsin tekeminen. Toki tietokoneellakin saadaan aikaan huikeita juttuja, mutta enemmän pidän toisenlaisesta lopputuloksesta.

Ellen DeGeneres. The Funny Thing Is...
Simon & Schuster Audio 2003, 3h 11min
Lukija: Ellen DeGeneres

Yhtenä ihanan helteisenä päivänä virkkasin ampiaispesiä oikeita ötököitä hämäämään ja kuuntelin Ellen DeGeneresin pikku pakinoita. Tai mitä ikinä nämä pienet jutut sitten ovatkaan.

Viihdyin oikein hyyvin, vaikka näköjään sisällöstä ei jäänytkään mieleen oikein mitään. Jotain puhetta oli vankilasta ja yhdessä vaiheessa pohdittiin noloja tilanteita... Muuta en muista.

(toim.) Reetta Laitinen: Sisaret 1918
Arktinen Banaani 2018, 110s.

Reetta Laitinen on kerännyt arkistoista kymmenen erilaista naisen kertomaa tarinaa Suomen sisällissodasta. Kymmenen sarjakuvataiteilijaa on kukin tehnyt yhdestä tarinasta sarjakuvan, jotka on koottu hienoksi kokoelmaksi.

Kokoelma on hieno ja tarinat keskenään sopivasti erilaisia, mutta hieman epätasainen. Totta kai jokaisella tekijällä on oma piirrostyylinsä ja selvästi jokainen on saanut toteuttaa tarinan haluamallaan tavalla, mutta jotain yhtenäisyyttä olisin toivonut. Tai sitten tarinat olivat vain niin lyhyitä, että yhteen menoon luettuna kokonaisuus tuntui hajanaiselta?

Joka tapauksessa kirja antaa hyvän kuvan siitä, kuinka sekavaa ja epävakaata sisällissodan aika on ollut ja kuinka kauas sen vaikutukset heijastuvat.

Betty White: Here We Go Again
Simon & Schuster Audio 2010, 2h 56min
Lukija: Betty White

Betty White kertoo Here We Go Again -kirjassaan varsin tiiviissä muodossa siitä, kuinka hän päätyi tv-uralle ja mitä kaikkea on uransa aikana ehtinyt tehdä. (Melkein sattumalta ja todella paljon, jos nyt haluatte tietää.)

Kiva ja mielenkiintoinenkin kuunneltava, mutta paljon perusteellisempi läpileikkaus uraan olisi ollut varmasti antoisampi kokemus.

If You Ask Me (And of Course You Won't)

Betty White: If You Ask Me (And of Course You Won't)
Berkley Books 2012, 260s.

Ostin tämän Betty Whiten kirjan muutama vuosi sitten  sen jälkeen, kun olin netissä törmännyt Whiten nasevaan sutkautukseen pallien ja vaginan välisestä kestävyyserosta. Mutta kuten niin usein käy, kun en tarttunutkaan kirjaan heti, se unohtui hyllyyn odottamaan vuoroaan.

Tässä yhtenä lauantaiaamuna en jaksanut nousta sängystä heti herättyäni, vaan hipsin lähimmälle kirjahyllylle ja nappasin If You Ask Me:n kouraani ja kipaisin takaisin yhä lämpimään sänkyyn. Teos on hyvin väljästi taitettu ja runsaasti (mustavalko)kuvitettu. Luettavaa ei siis kauheasti ollut.

White kertoilee sattumuksia sieltä ja täältä elämänsä varrelta, mutta aiheet pysyvät melko pinnallisina. Jos nyt jotain syvällisempää meinaa puheisiin eksyä, se sivuutetaan hyvin pian. White kirjoittaa paljon rakkaudestaan eläimiin, joka muuten koskee myös eksoottisia täytettyjä eläimiä. Minusta mielenkiintoisinta oli kuulla Whiten vierailuista Kokon, puhuvan gorillan luona.

If You Ask Me on herttainen ja lupsakka kirja, jolta olisin toivonut edes hitusen räväkkyyttä. Eikä pieni annos syvällisempiä mietteitä olisi sekään pahaa tehnyt.

Joka tapauksessa If You Ask Me sopi hyvin kiireettömään aamuun ja sitä oli kiva lueskella vielä siivouspäivän jälkeisessä väsymyksessäkin.