Näytetään tekstit, joissa on tunniste köyhyys. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste köyhyys. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Elokuvankertoja

Hernán Rivera Letelier: Elokuvankertoja
(La contadora e películas, 2009)
Siltala 2012, 133s.
Suom. Terttu Virta

María Margaritan perhe, etenkin isä, rakastaa elokuvia. Mutta koska isä on halvaantunut ja äiti jättänyt viisilapsisen perheensä, ei rahaa elokuvalippuihin aina löydy. Isä keksii lähettää lapset vuorotellen katsomaan elokuvaa ja jatkossa se, joka osaa kertoa elokuvan parhaiten kotiinjääneille, saa käydä katsomassa kaikki elokuvat, joihin rahat riittävät. Näin María Margaritasta tulee elokuvankertoja.

Elokuvankertoja on ulkoisesti pikkuruinen ja kaunis kirja. Sisältö on synkempi kuin aurinkoisesta kansikuvasta voisi arvata, mutta tarina on silti hieno. Olisin kovin mielelläni lukenut enemmänkin María Margaritan ja hänen perheensä elmästä, mutta toisaalta kirja oli täydellinen tällaisena.

Ehkäpä Letelieriltä suomennetaan lisääkin teoksia,  sillä häneltä on julkaistu jo yhdeksän romaania. Kirjailijan oma tarina on muuten myös rankka: Elokuvankertojan kansiliepeessä kerrotaan, että Letelierin äidin kuoleman jälkeen muut sisarukset muuttivat tätinsä luo, mutta "pikku-Hernán jäi asumaan omillaan ja elätti itsensä 11-vuotiaaksi saakka myymällä sanomalehtiä." Karua.

lauantai 24. maaliskuuta 2012

Junot Díaz: Drown

Junot Díaz: Drown
(Drown, 1996)
Like 1999, 169s.
Suom. Henrik Laine

Junot Díazin novellikokoelma Drown oli ovelasti kasattu. Näennäisesti irralliset novellit muodostivatkin lopulta ehjän tarinan. Vähän mietin, miksi tästä ei ole tehty pienoisromaania, kun se periaatteessa olisi ollut helppo toteuttaa vain novellien järjestystä muuttamalla.

Drown sisältää (jos oikein laskin) kymmenen novellia, jotka kertovat tavalla tai toisella maahanmuuttajista. Joku vasta suunnittelee muuttoa Yhdysvaltoihin, toinen odottaa kuulevansa jotakin kauan sitten matkalle lähteneestä puolisostaan ja kolmas yrittää kovasti sopeutua New Yorkiin. Tarinat ovat karuja, mutta niinhän se todellisuuskin usein on.

Ahdistavin oli Ysraelin tarina. Tämä köyhän perheen poika joutuu käyttämään kirppuja kuhisevaa naamiota peittääkseen sian syömät kasvonsa. Vaikka jossakin hamassa tulevaisuudessa häämöttää toive kasvojen korjausleikkauksesta, arki on pääasiassa piileskelyä mahdollisilta kiusaajilta.

Ankeita ja karuja, mutta hyvin kirjoitettuja novelleja. Suosittelen, mikäli aihepiiri kiinnostaa.

Díaz on itse muuttanut 6-vuotiaana Yhdysvaltoihin Dominikaanisesta tasavallasta vanhempiensa kanssa, joten hän myös tietää mistä kirjoittaa. Díazilta on suomennettu myös romaani Oscar Waon lyhyt ja merkillinen elämä.

lauantai 14. tammikuuta 2012

Näkymättömät kädet

Ville Tietäväinen: Näkymättömät kädet
Wsoy 2011, 216s.

Näkymättömät kädet on saanut blogeissa harvinaisen paljon näkyvyyttä ja kehuja ollakseen kotimainen sarjakuvaromaani. Tämä näyttävä teos sijoittui myös viidenneksi Blogistanian Finlandia listalla.

Kirjan kertomus on fiktiivinen, mutta kuitenkin realistinen kuvaus Marokkolaisesta Rashidista, joka menettää työnsä ja lähtee laittomaksi siirtolaiseksi Espanjaan voidakseen elättää perheensä. Laittoman siirtolaisen osa ei luonnollisestikaan ole helppo, eikä ole tämä kirjakaan. Koska juonta on kuvattu jo monissa muissa blogeissa (esim. Linnea omassaan, mistä löytyy myös linkit muihin arvioihin), minä keskityn lukukokemukseen.

Odotukset olivat jälleen kovin korkealla. Piirrosjäljestä pidinpaljon, samoin kuvituksen ankea väritys (tai puuttuva, voitaisiin kai sanoa) sopi valtavan hyvin tarinan henkeen. Kieleen oli vähän vaikea sopeutua, etenkin vuoropuheluissa vilisevät pihinät ja puhinat tökkivät. Toisaalta olen hyvin iloinen, ettei tässä sarjakuvassa näkynyt SMACK, Wooooosh, BAM! jne. äänitehosteita. En  kylläkään ole lukenut kuin yhden sarjakuvaromaanin tätä ennen, joten en tiedä ovatko nuo äänitehosteet yleensäkin vain perinteisiin sarjakuviin kuuluvia.

Kokonaisuutena Näkymättömät kädet oli vahva ja hyvä teos. En kuitenkaan kokenut tätä mitenkään poikkeuksellisena. Aiheellisena ja ajatuksia herättävänä toki, ehdottomasti tärkeänäkin. Liiat odotukset varmasti kostautuivat jälleen, oikein ärsyttää kun en kokenut mitään silmiä avaavaa Ahaa!-elämystä.

Tällä teoksella osallistun Satun Minihaasteeseen 1/12.