Lucian

Isabel Abedi: Lucian 568s. (Lucian, Otava 2010)

Näin tämän kirjan vilaukselta jossakin kirjakaupan mainoksessa viime syksynä. Ihastuin kanteen, josta tulee vahvasti mieleen Twilight-sarja. Ehkäpä tämän mielleyhtymän vuoksi ajattelin pitäväni Lucianista.

Kirja kertoo 16-vuotiaasta Rebecasta, jonka arki tuntuu menevän sekaisin kun hän tapaa Lucianin. Jokin Lucianissa vetää Rebeccaa puoleensa vastustamattomasti. Pian käy ilmi, ettei Lucian muista mitään itsestään ja jotain muutakin erikoista hänessä on. Takakannessa todetaan, että "Rebecan ja Lucianin taianomainen tarina vetoaa rakkaudennälkäisiin yli ikärajojen." Minua tämä ei vakuuttanut.

Abedin tyyli on mutkatonta. Varsinkin alkupuolella kirjaa minua tosin häiritsi nuorten väkisin väännetty "nuorekas" puhetyyli: ""Becky, minulla on tref-fiiit", hän lirkutti. "Dimo pyysi minua ensi lauantaina lef-faaaan. Hän lähetti teksta-riiin, uskotko?"" Onneksi tilanne normalisoitui aika pian. Tarina on ihan okei, mutta jokin tässä tökki. Kirjan loputtua jäi sellainen olo, kuin muutamia kappaleita olisi jäänyt välistä pois. Ihan kuin kirjailija olisi editoinut teostaan niin moneen kertaan, ettei enää ollut tietoinen siitä, mitkä osat kirjaa jäivät ja mitkä eivät. Vaikea selittää, mutta vähän köykäinen jälkimaku tästä jäi.