Hipsuvarvas ja muita kertomuksia
WSOY 1995, 378s.
Englannista mukaellen suomentanut Helmi krohn
Iltasatuosastolta taas, moi. Hipsuvarvas ja muita kertomuksia on euron kirppishankinta muutaman vuoden takaa. Minulla ei ole Hipsuvarpaasta aiempia muistikuvia, vaikka ensimmäinen Hipsuvarvas tarina (Hipsuvarvas ja Nököhammas) onkin ilmestynyt suomeksi jo 1920.
Olen tämän lyhyen blogitaipaleeni aikana näköjään alkanut kiinnostua kirjojen perustiedoista. Siksipä minua ärsyttää suuresti, kun missään ei kerrota kuka ne alkuperäiset tarinat on kirjoittanut ja kuinka paljon ne suomennosten aikana ovat muuttuneet. Kirjasta on otettu uudistettu painos (uudella kuvituksella) ja sen lopussa on jälkisanat, jotka valottavat Hipsuvarvas-tarinoiden taustaa ja vaiheita. Jos muistan, niin täytyy joskus kirjastossa lukaista nuo jälkisanat, jos sitten ärtymys hellittäisi.
Hipsuvarvas ja muita kertomuksia sisältää seitsemän lyhyehköä satua, joiden päähenkilöt ovat milloin mitäkin eläimiä: hiiriä, koiria, pupuja ja ainakin yksi pingviinikin mahtuu joukkoon. Pääsääntöisesti kertomuksen päähenkilö pitkästyy tavalliseen tylsään elämäänsä ja lähtee etsimään seikkailuja, löytää niitä ja palaa lopuksi kotiin.
Mitä ihmettä sitä voisi lapsille lukea, ettei itse pitkästyisi kuoliaaksi? Toisaalta nämä kertomukset olivat ihan kivoja, mutta en minä nyt jälkikäteen voi väittää hirveästi muistavani mistään mitään. Paitsi että tykkäsin näistä enemmän kuin siitä Beatrix Potterin kokoelman saduista.
Aikaisemmat painokset taisivat vielä olla Helmi Krohnin nimelläkin varustettuja, aivan kuin hän olisi itse kirjoittanut tarinat.
VastaaPoistaKuuntelin tämän kesällä äänikirjana enkä ollut mitenkään vakuuttunut, tylsiähän nämä aikuiskuuntelijalle olivat. Aika on ajanut näistä ohi. Sama koski toista mökillä kuuntelemaani äänikirjaa Aila Nissisen Myyrä Matikaisen malliautoa. Kun itselläni ei ole mitään nostalgiamuistoa edes antamassa lisäarvoa kokemukselle.
Hipsuvarvas -kirjat ovat niiin hurmaavia! Olen säästänyt Merin Hipsuvarpaat pieneen kauniiseen laatikkoon ja sitten joskus on se hetki, jolloin ne hänelle ojennan - takaisin.
VastaaPoistaNäiden pienten kirjojen viehätys vie niin aikuista kuin lasta.
Lukutoukka, minultakin puuttui nostalgiamuistot tyystin, ehkä nämä muistokertoimen kanssa luettuna olisivatkin olleet mieluisampia.
VastaaPoistaLeena, Tämä minun tuhti yhteisnide ei kyllä pääse ulkomuodollaan hurmaamaan :) Hipsuvarvas ei tehnyt vaikutusta minuun, mutta kuka tietää vaikka omille pojalle (ainakin sille isommalle) olisi nyt syntynyt joku muistijälki, jonka ansiosta tarinat myöhemmin tuntuisivat erityisen kivoilta.
Muistaaksi Keskiyön kansaa eräs kissa oli Hipsuvarvas :)
VastaaPoista