Sophie Kinsella: Kevytkenkäinen kummitus
(Twenties girl, 2009)
WSOY 2010, 437s.
Suom. Aila Herronen
Sophie Kinsella tunnetaan parhaiten Himoshoppaaja kirjoista. Olen lukenut niistä yhden ja inhosin sitä valtavasti. Mutta koska Totally British haasteen Chick Lit osio ei ole lähtenyt käyntiin ja löysin tämän halvalla kirpparilta, niin päätin ottaa ärsyyntymisriskin.
Lara Lingtonilla on murhe jos toinenkin. Ihana poikaystävä on äskettäin jättänyt ilman suurempia selityksiä ja Lara haaveilee kiihkeästi yhteenpaluusta. Parhaan ystävän kanssa perustettu Headhunter-firma on pulassa, kun se paras ystävä rakastuu lomamatkallaan ja jättää alaa tuntemattoman Laran vastuuseen kaikesta. Kun isotäti-Sadien haamu ilmestyy Laralle kesken omien hautajaistensa, ei elämä tunnu varsinaisesti helpottuvan. Kummitus vaatii hautajaisten keskeyttämistä ja sehän onnistuu - kun Lara keksii väittää 105-vuotiaana edesmenneen tädin kuolemaa murhaksi.
Kirja on aika tavalla perinteinen hömppäkirja kohelluksineen kaikkineen. Tästä löytyy niin romantiikkaa, väärinkäsityksiä kuin kiusallisia tilanteitakin. Etukäteen en odottanut tältä kirjalta kovin tasokasta viihdettä (juuri sen aiemman, surkean himoshoppaajamuiston vuoksi), mutta tämäpäs osoittautuikin tosi hyväksi. Nauroin jopa ääneen muutaman kerran. Niitä Himoshoppaajia en aio lukea jatkossakaan, mutta ehkäpä näitä sarjan ulkopuolisia kirjoja voisin kokeillakin.
Toki Kevytkenkäinen kummitus on välillä järjettömän epäuskottava (vaikka sen itse kummituksen jättäisikin huomioimatta) eikä myötähäpeäntunteiltakaan säästy, mutta onneksi kirjallisuutta ei tarvitsekaan ottaa aina niin vakavasti.
Nopsalla haulla löysin tämän kirjan seuraavista blogeista: Susan kirjasto, Kujerruksia ja Kirjahyllyn kätköistä.
Kinsella on ainoa chicklit mitä siedän, mutta hänen yksittäiset teokset ovat kyllä paljon parempia kuin himoshoppaaja-sarja, jonka olisi voinut lopettaa siihen ensimmäiseen osaan..
VastaaPoistaTaas ollaan samoilla linjoilla lukemisen suhteen, minulla tosin työn alla juuri sitä Himoshoppaajaa. (Kaipasin vaihteeksi aivot narikkaan -viihdettä...)
VastaaPoistaKummituksen taisin lukea viime vuonna ja aika samoilla linjoilla olen kanssasi, perushömppää, mutta ihan mukavassa paketissa. Kummitus tosin oli paljon mielenkiintoisempi kuin jälkeläisensä...
Réa: Minä luen kyllä vaikka Tuija Lehtistä, jos niikseen tulee, mutta nuo Himoshoppaajat ahdisti älyttömästi. Onkohan näitä erillisiä kirjoja minkä verran?
VastaaPoistaNorkku: Mun oli tarkoitus lukea Mia Vänskän Saattaja, mutta kun mies lähti reissuun ja lapset mummilaan niin en kerta kaikkiaan uskaltanut :D
Ja ihan totta, Sadie oli paljon sympaattisempi hahmo kuin Lara!
Melkein pitäisi tanssia vähän Charlestonia Sadien kunniaksi :)
erillisiä kirjoja ovat ainakin Remember me? ja Can you keep a secret? en muista mitä ne ovat suomeksi... Sadiella oli kyllä hyvä elämän asenne. Olisipa kiva jos itsellekin ilmaantuisi kummitus joka auttaisi unohtamaan omat typerät estot. Toisaalta kuvittelisin silloin kyllä tulleeni hulluksi... :D
VastaaPoistaTämä on lukematta, mutta yksittäisistä kirjoista voin suositella Muistatko minut? -kirjaa, joka oli omassa lajissaan varsin hauska.
VastaaPoistaVarsinainen talousihme on ainoa Kinsellan kirja, josta olen pitänyt. Sekin niitä hänen yksittäisiä kirjojaan. Kevytkenkäisen kummituksen kuuntelin englanninkielisenä äänikirjana kesällä 2010. Muutamat naurut kirja toi, muttei sen enempää. :)
VastaaPoistaHimoshoppaajaan kyllästyin minäkin parin osan jälkeen, mutta nauroin ääneen, kun luin Salaisuuksia ilmassa. Se oli hauska! Tämän voisin lukea myös :)
VastaaPoistaRéa, minä tulin melkein kateelliseksi Laralle tuosta omasta haamusta! :D Ja vaikka ei omaan sukuun ihan yhtä suurta draamaa taida liittyäkään, niin olisipa kiva päästä vaikka oman, parikymppisen mummun juttusille :)
VastaaPoistaLukutoukka, kiitos vinkistä, laitan heti nimen ylös :)
Katja, Mulla kun ei nuo äänikirjat oikein ota tuulta alleen, niin ymmärrän hyvin jos ei siinä formaatissa tehnyt suurta vaikutusta :/ Ehkä toinen yritys kirjana? ;)
Sara, Kiitos sinullekin vinkistä! :) Ja ainakin nollaodotuksilla tämä kummituskirja oli mainio.
Naulan kantaan; huvittava ja kevyt kirja. Ja on niitä huonompiakin hömppiä luettu kuin tämä. :)
VastaaPoistaKiva ja hyvin asian kuvaava arvio!
Linnea, voi kyllä tosiaan on tullut vastaan paljon huonompiakin :D
VastaaPoistaOlen tosiaan melkoisen samaa mieltä tästä kirjasta, ja nyt kun yritän keksiä, että mitä kirjoittaa siitä omaan kirjablogiini se tosiaan aiheuttaa lähes harmaita rastoja! ;D
VastaaPoistaKira Niia, Kirjoittaisipa Kinsella lisää näitä ei-himoshoppaaja -kirjoja! Kaipaisin jotain vetävää ja epäuskottavuudestaankin huolimatta viihdyttävää lukemista. :)
Poista