Prinsessa Rämäpää (Satuhaaste)

Päivi Alasalmi: Sinnikäs meripoika

Gummerus 2011, 139s.

kuvittaja: Riikka Jäntti

Luimme vähän aikaa sitten iltasatuina Päivi Alasalmen Turhamaisen aasin. Heti perään lukuvuoroon tuli Alasalmen uusi satukirja, Sinnikäs meripoika. Tässä jälkimmäisessä sadut ovat hiukan pitempiä, melkein liian pitkiä vaivattomiksi iltasaduiksi. Onneksi sentään tarinat olivat edelleen viehättäviä ja vauhdikkaita, joten ei se pitempi satuhetki nyt niin kauhea juttu ollut. Tarinoiden aiheet ovat jälleen monipuolisia. Kirjan nimitarinassa poika lähtee etsimään isäänsä Ruotsista, mutta saduissa törmätään jälleen myös kuninkaallisiin, noitiin, merenneitoihin ja moniin muihin satuhahmoihin. (Hmm, tosin kuninkaallisia ei kai voi kutsua satuhahmoiksi, mutta älkää antako sen nyt häiritä...)

Lumiomenan Katja laittoi satupäivän kunniaksi pystyyn satuhaasteen, joka onkin innoittanut monia esittelemään satuja. Yritin viimeiseen asti haalia kirjastosta käsiini Chris Haughtonin Ihan hukassa-kirjan, koska pidän sen tarinasta ja kuvituksesta valtavasti, mutta koska onni ei ollut myötä, niin esittelen yhden Sinnikään meripojan tarinoista tarkemmin.

Kosijan kolme tehtävää kertoo prinsessa Rämäpäästä, joka on koko ikänsä ollut niin villi ja vauhdikas, etteivät edes kuningas ja kuningatar muista hänen oikeaa nimeään. Prinsessa Rämäpää hurjastelee hevosilla pitkin maita ja mantuja, putoaa välillä kyydistäkin, mutta ei silti hidasta vauhtiaan. Rämäpään tullessa naimaikään hän keksii kosijoilleen kolme tehtävää. Mitä ne tehtävät ovat, sen Rämäpää pitää omana tietonaan. Aluksi Rämäpää asettaa sulhasehdokkaat komeusjärjestykseen, sillä jos nyt naimisiin on pakko mennä, niin voihan sitä valita edes hyvännäköisen puolison. Tämän jälkeen Rämäpää nappaa yhden kokelaan kerrallaan hevosvaljakon kyytiin ja hurjastelee pieniä ja vielä pienempiä kärryteitä ristiin rastiin. Hyvin pian miehistä yksi toisensa jälkeen alkaa hädissään huutaa ja moittia prinsessan ajotapaa. Nämä arvostelijat prinsessa Rämäpää passittaa saman tien kotimatkalle. Yhden yrittäjän kohdalla kyyti loppuu kesken, kun prinsessa törmää kiveen ja kärryjen rengas menee rikki. Siitäkös mies hermostuu ja jälleen saa prinsessa kuulla moitteita. Niin saa tämäkin nuorimies lähteä kotiinsa ilman prinsessaa. Viimeisenä onneaan koettaa suutarinpoika Samuli, jolla on hyvin paksut silmälasit. Huonon näkönsä ansiosta Samuli ei näe, miten vinhaa kyytiä prinsessa Rämäpää posottelee menemään, vaikka tunteekin pontevan ilmavirran poskillaan. Kun valjaat katkeavat, ei Samuli vieläkään arvostele prinsessaa, vaan sytyttää tälle nuotion ja tekee muutenkin prinsessan olon mukavaksi ja ryhtyy valjaiden korjaushommiin. Näin Samuli on läpäissyt kaksi Rämäpään kokeista. Edessä on vielä se kolmas: hoksaako suutarinpoika tarjota Rämäpäälle tuoreita sämpylöitä, prinsessan herkkua? No jo toki, Samuli on pitänyt korvansa auki ja kehottanut äitiään leipomaan sämpylöitä valmiiksi. Niinpä Samuli vie prinsessan kotiinsa lämpimäisiä syömään vauhdikkaan päivän päätteeksi.

"Se oli varsin hieno hetki ilmoittaa, että suutarinpoika Samuli oli ainoana kahdesta tusinasta kosijoita läpäissyt kaikki kolme salaista tehtävää: prinsessan ajotyyliä ei saanut haukkua; hajonneet hevoset, kärryt tai valjaat oli korjattava prinsessaa moittimatta; täytyi pitää huolta, että prinsessalla oli lämmintä yllään, miellyttävät oltavat ja hyvää syötävää. Koska prinsessa oli parantumaton reissunainen, nämä olivat hänen puolisonsa ja matkakumppaninsa tärkeimmät ominaisuudet ja taidot. Näistä kaikista tehtävistä Samuli oli ainoana kosijana suoriutunut, ja siksi prinsesa menisi mielihyvin naimisiin hänen kanssaan."

Sanoisinko, että varsin päteviä puolisonvalintaperusteita. :)